Kun he olivat valmiit matkalle lähtemään, selitti Sam, että hänen toverinsa Tobynkin täytyy tulla mukaan, koska heitä muuten tulee liian vähän. Toby itsekin oli halukas seuraamaan heitä; mutta pian huomattiin, ettei hän osannut ratsastaa. Hänet jätettiin sentähden farmille rouva Lignerille turvaksi, mutta toiset, nimittäin Ligner itse, hänen poikansa Fritz ja kahdeksantoistavuotias Barthel sekä Sam tien näyttäjänä lähtivät matkalle.
Fritz Ligner esitti, että heti farmin läheltä pitäisi mennä virran yli ja etsiä rosvojen jälkiä toiselta rannalta. Mutta varovainen Sam kehoitti ratsastamaan virran rantaa pitkin aina sinne saakka, jossa hän oli tavannut Jervisin seuralaisineen ja sieltä vasta ruveta etsimään heidän jälkiään. Ja niin hartaasti kuin Stefan Ligner toivoikin voivansa mahdollisimman pian saavuttaa tyttärensä ryöstäjät, suostui hän kuitenkin Samin ehdotukseen, koska sillä näytti olevan parhaat edellytykset yrityksen onnistumiseen.
Ratsastamalla samaa tietä, jota neekerit olivat tulleet farmille, menetettiin tosin enemmän aikaa, kuin jos olisi menty suoraan Coushatteniin, mutta vielä enemmän olisi mennyt aikaa hukkaan, jos olisi ratsastettu ympäri metsiä löytämättä rosvojen jälkiä.
Vaikka orjametsästäjät olivat päässeet puolen tunnin matkan edelle, heidän takaa-ajajiensa tehdessä kierroksen, pieneni tämä ero kuitenkin vähitellen, kun Jervisillä oli tyttö mukanaan hevosen selässä, eikä tämä siis voinut juosta yhtä nopeasti ja sitkeästi kuin toiset hevoset.
Sam ratsasti täyttä laukkaa muutaman askeleen seuraajainsa edellä, tarkastellen vainukoiran tavoin haukan silmillään jälkiä maassa, ja ainoastaan muutamin paikoin, missä jäljet olivat epäselvät, täytyi hänen hetkeksi hiljentää vauhtia.
Ryövärien valitsema tie ei vienyt suoraapäätä Coushatteniin, vaan enemmän lounaiseen, ja nyt huomasivat Samin toverit olleen edullista seurata hänen neuvoansa, koska heidän muutoin olisi pitänyt valita Oaksvillestä Coushatteniin vievä tie, kun taas Jervis oli valinnut Haynesvillen ja Allansin kautta kulkevan tien, nähtävästi eksyttääkseen takaa-ajajiaan. Tosin Coushatteniin olisi päästy toistakin tietä vieläpä olisi pikemminkin saavuttu perille, koska tämä oli lyhempi kuin Jervisin valitsema tie. Mutta Ligner poikineen toivoi saavuttavansa rosvot, ennenkuin nämä ehtisivät. Coushatteniin, jossa olisi vaikeampi kuin tiellä ryöstää Jervisiltä hänen saaliinsa.
Vasta eteläpuolella Haynesvilleä yhtyivät rosvojen jäljet maantiehen. Epäilemättä he tahtoivat välttää tuota pikku kaupunkia, koska pelkäsivät herättävänsä huomiota, kun heillä oli vangittu tyttö muassaan, ja asukkaat ehkä olisivat kiiruhtaneet tälle avuksi.
Kun takaa-ajajat tuntia myöhemmin saapuivat Allansin pieneen kaupunkiin ja kysyivät Jervisiä seuralaisineen, saivat he tietää, ettei Jervis ollut ratsastanut kaupungin läpi; mutta vähää ennemmin olivat muutamat kaupungin portilla leikkivät pojat nähneet pienen ratsastaja-parven, joka kuletti mukanaan naishenkilöä, aivan lähellä kaupunkia poikkeavan tieltä ja ratsastavan läheiseen metsään.
Oli päivän selvää, että Jervis oli välttänyt tätä paikkaa samasta syystä kuin oli ratsastanut Haynesvillenkin sivu. Mutta koska orjametsästäjät vasta vähän aikaa sitte olivat kulkeneet tästä ohi, ja koska heidän valitsemansa kierros ainakin puolella tunnilla pitensi heidän matkaansa, toivoi Ligner, että heidän onnistuu saapua perille ennen Jervisiä.
Ratsastajat kulkivat nyt eteenpäin mahdollisimman nopeasti, ja kun he saapuivat pienelle virralle noin peninkulman päähän Allansista etelään, kuulivat he eräältä etelästäpäin tulevalta ratsastajalta, ettei heidän takaa-ajettavansa vielä olleet saapuneetkaan maantielle. Heidän oli siis onnistunut päästä rosvoista edelle, ja Ligner päätti piiloutua poikineen rannalle puiden taakse, josta hyökkäisivät rosvojen kimppuun näiden saavuttua paikalle. Ilta tuli ja pimeys laskeutui korkeiden tuuheiden puiden ympäröimälle rantaseudulle.