"Se oli massa Jervis Coushattenista. Varokaa häntä, massa, sillä hän on ilkeä ihminen, joka tappaa ihmisen yhtä helposti kuin koiran."
"Minusta se on jokseenkin yhdentekevää", sanoi metsästäjä hymyillen, "ja jos herra Jervis ei olisi ollut kyllin viisas poistumaan, olisi hän saanut saman kohtalon kuin koiransakin. Mutta tuleppa nyt, lähdetään kotiin, sillä jos olet juossut koko tuon pitkän matkan Coushattenista tänne, olet kaiketi väsynyt ja nälkäinen."
Farmilla.
Noin peninkulman päässä siitä paikasta, jossa kohtasimme metsästäjän, oli saksalaisen uudisasukkaan Stefan Lignerin farmi, ja nuori metsästäjä oli hänen vanhin poikansa Fritz.
Talo oli tilava, hyvin rakennettu puulinnoitus, jota ympäröivät talli- ja varastorakennukset. Farmin ulkonäkö kaikessa yksinkertaisuudessaan todisti asukkaiden järjestyksen- ja kauneudenaistia. Perheesen kuului Ligner, hänen vaimonsa, kolme poikaa ja kaksi tytärtä.
Vähää ennen päivällisaikaa oli Fritz saapunut kotiin suojattineen ja oli heti pitänyt huolen, että Sam, joksi neekeri itseään nimitti, tuli hyvin ravituksi. Poika parka oli edellisenä iltana karannut isäntänsä luota välttääkseen huomiseksi luvattua rangaistusta eikä hän pakomatkalla ollut nauttinut ollenkaan ruokaa, koska pelko, ettei ehtisi aamuksi Arkansasin rajan yli, ei ollut suonut hälle yhtään rauhaa. Mutta aamun sarastaessa oli hän vielä monen tunnin matkan päässä pelastavalta rajalta, jonne hän saapui vasta puolenpäivän aikaan, takaa-ajajat aivan kintereillään.
Perheen istuessa päivällispöydässä lukuunottamatta isää, joka sattumalla ei ollut kotona, kuului äkisti kavionkopsetta ulkoa.
Rouva. Ligner, joka istui lähinnä ikkunaa, kääntyi katsomaan ulos.
"Isä tulee!" huudahti hän kummastuneena. Aamulla oli Ligner ratsastanut pieneen, tunnin matkan päässä olevaan Oaksvillen kaupunkiin, jossa oli toripäivät.
Ei vielä koskaan ollut hän tällaisena päivänä palannut näin aikaseen.
Hänellä oli varmaan ollut joku erityinen syy lähteä kotiin näin pian.