Ligner jätti hevosen toiselle, neljäntoista vuotiaalle pojalleen, joka heti oli kiiruhtanut häntä vastaan, ja astui itse sisään.
"Ei kai sinulle liene mitään onnettomuutta tapahtunut?" kysyi rouva
Ligner mieheltään, jonka kasvoilla näkyi alakuloinen ilme.
"En ole itse puolestani joutunut onnettomuuteen", vastasi Ligner, "mutta olen saanut kuulla huolestuttavia uutisia, jotka myös koskevat meitä, ja pelkään, että saamme kokea kovia aikoja. Täydellinen riita on syttynyt Pohjois- ja Etelävaltioiden kesken; sota on jo alkanut, ja Oaksvillessä kerrottiin Louisianan neekerinrääkkääjien aikovan karkoittaa pois kaikki vapaat farmarit, koska he pitävät näitä vihollisinaan. Mutta kuka tuo mies on?" keskeytti hän osottaen innokkaasti aterioitsevaa Samia.
"Neekeri, joka on karannut isännältään", selitti Fritz. "Kohtasin hänet tänä aamuna metsästysretkelläni virran luona, ja kun poika parka oli aivan väsynyt ja nälkäinen, toin hänet tänne."
"Mielelläni suon hänen levätä luonamme", sanoi Ligner, "mutta sitten hänen täytyy lähteä täältä, sillä ei ainoastaan hän ole vaarassa näin lähellä rajaa uudelleen joutua isäntänsä huostaan, vaan myös me panisimme itsemme alttiiksi vaaralle, jos hän jäisi luoksemme. Juuri nyt pitää meidän välttää ärsyttämästä orjain omistajia, sillä pelkään muutenkin joutuvamme heidän kanssaan tekemisiin."
Fritz ei voinut muuta kuin yhtyä isän mielipiteeseen ja sydämmessään moitti hän itseään, kun oli esiintynyt niin jyrkästi orjanajajia kohtaan. Hän katui katkerasti koiran tappamista ja sitä seuraavaa riitaa sen isännän kanssa. Mutta mikä kerran oli tapahtunut, sitä ei enää voitu muuttaa, eikä nyt ollut muuta tehtävää kuin tyynesti odottaa seurauksia. Fritz oli toki iloinen, ettei ollut kertonut isälle tarkemmin kohtauksestaan neekerin kanssa, ja hän päätti olla sitä tekemättä, jottei enentäisi isän levottomuutta.
Aterian jälkeen vei hän neekerin erääseen varastohuoneesen, jossa tämä, voisi rauhassa levätä lähteäkseen sitten matkaansa.
Neekeriä ei näkynyt koko päivänä; mutta kun otaksuttiin poika paran olevan väsyneen yöllisistä vaivoista, ei Fritz hänestä välittänytkään. Mutta kun hän seuraavana aamuna tuli varastohuoneesen, oli neekeri kadonnut. Joskin Fritz piti tällaista hyvästijättöä jokseenkin harvinaisena, oli hän toki iloinen, että Sam oli poissa, ja koska kasvimaa, josta neekeri oli karannut, oli jokseenkin etäällä Lignerin asunnosta, toivoi hän että koko tapahtuma pian unohtuisi.
Piilossa.
Dick Jervisilla, kuten kaikilla halpamaisilla luonteilla, oli hyvin niukalti rohkeutta, ja siksi oli hän vetäytynyt takasin tavattuaan Fritzin virran luona. Mutta siltä ei hän ollut luopunut aikeestaan vielä kerran saada haltuunsa tuo karannut neekeri.