Tätä sisä- ja ulkomaailman välisen sopusoinnun menettämistä, jonka aiheuttivat puutetta kärsivän sydämeni hillittömät vaatimukset, sekä siitä johtunutta ennen omistamani erikoisen olemuksenyhteyden raukeamista minä valittelin Iltalauluissa. Aamulauluissa minä riemuiten tervehdin porttia, jonka jokin tuntematon isku oli rajamuuriin murtanut ja jonka välityksellä minä jälleen saavutin kadottamani yhteyden, en ainoastaan sellaisena kuin olin sen ennen omistanut, vaan eroajan vuoksi vielä syvällisempänä, vielä täydellisempänä.
Niin päättyi elämäni ensimmäinen kirja, näihin yhteydestä, erosta ja jälleenyhtymisestä kertoviin lukuihin. Mutta oikeastaan on väärin puhua tässä päättymisestä. Samaa aihetta on yhä uudelleen käsiteltävä ja johdettava se vaikeampien selkkausten läpi korkeampien ratkaisujen tasoon. Jokainen uusi ratkaisu päättää kauden elämässäni, joka edetessään muodostaa yhä avartuvan spiraalin. Jos siis mikä kohta hyvänsä voi hätäisesti katsoen näyttää toisista eroavalta, ne sittenkin johtavat kaikin samaan alkukeskukseen.
Iltalaulujen aikana syntyneet suorasanaiset kirjoitelmat julkaistiin, kuten jo sanoin, nimellä Vividha Prabandha. Toiset, jotka sepitin samoihin aikoihin kuin Aamulaulut, koottiin Alotshana (Tutkisteluja)-otsakkeen alle. Näiden kokoelmien luonteenomainen erilaisuus kelpaa hyvin osoittamaan minussa sillävälin tapahtunutta muutosta.
35
RADZHENDRAHAL MITRA
Näihin aikoihin veljeni Dzhjotirindran mieleen johtui perustaa kirjallinen akademia, jonka avulla hän tahtoi liittää yhteen kaikki huomattavat kirjallisuuden miehet. Akademian tehtävänä piti olla varman sanaston laatiminen bengalinkieltä varten ja yleensäkin kielen elvyttäminen ja kehittäminen — siis jokseenkin sama tehtävä kuin se, jonka myöhemmin perustettu Sahitja Parishat (Kirjallisuusakademia) on omaksunut.
Tri Radzhendrahal Mitra suhtautui akademia-ajatukseen innostuneesti ja toimi sen lyhyen olemassaoloajan sen puheenjohtajana. Kun yritin suostutella oppinutta Vidjasagaria siihen liittymään esittäen yhdistyksen tarkoitusta ja mainiten ehdollaolevien jäsenten nimiä, niin hän virkkoi: "Minä neuvon teitä jättämään meidät pois — suurten peruukkien keralla te ette pääse mihinkään; he eivät ole milloinkaan yhtä mieltä." Hän kieltäytyi. Bankim Babu suostui tulemaan jäseneksi, mutta en voi sanoa hänen osoittaneen suurtakaan asianharrastusta. Lyhyesti sanoen: akademian toiminta-aikana Radzhendrahal Mitra suoritti yksin mitä suoritettiin. Hän otti aluksi käsille maantieteellisen sanaston, suunnitteli itse luettelon, painatti sen ja lähetti jäsenille, jotta he voivat esittää ehdotuksiansa. Ajattelimme myös ottaa bengalinkieleen kunkin vieraan maan nimen sellaisena kuin se maan omalla kielellä lausuttuna esiintyi.
Vidjasagarin ennustus toteutui. Osoittautui mahdottomaksi saada tietomiehiä mihinkään yhteistyöhön. Ja akademia jo riutui tuskin alettuaan versoa. Mutta Radzhendrahal Mitra oli perehtynyt kaikkiin eri aloihin; hän itse oli ilmetty akademia. Minun asian vuoksi näkemäni vaivat tulivat runsaasti palkituiksi, kun sain tilaisuuden tutustua häneen. Olen oppinut tuntemaan useitakin aikalaisiani bengalilaisia oppineita, mutta kenenkään muun aikaansaama vaikutus ei ole ollut niin loistelias.
Minä tapasin käydä hänen luonansa Maniktalan holhouslautakunnan toimistohuoneissa. Minä saavuin aamulla ja näin hänen aina olevan ahkerassa työssä, mutta nuoruuden ajattelemattomuus sai minut arvelematta häntä häiritsemään. Hän ei osoittanut koskaan minkäänlaista kärsimättömyyden oiretta. Minut nähdessään hän heti siirsi työnsä syrjään ja alkoi kanssani jutella. Hän, kuten tiedetään, oli hieman huonokuuloinen ja antoi senvuoksi tuskin koskaan tilaisuutta kysymyksen esittämiseen. Hän kävi käsiksi johonkin yleiseen aiheeseen ja puhui siitä, ja juuri näiden pohdintojen viehättävyys veti minua hänen luoksensa. Kenenkään muun henkilön kanssa keskustellessani en ole saanut niin lukemattomia ajatusvirikkeitä mitä erilaisimmilta aloilta. Minä kuuntelin kerrassaan lumoutuneena.
Hän oli luullakseni oppikirjakomitean jäsen ja luki huolellisesti, reunamuistutuksia tehden, jokaisen hänelle lähetetyn teoksen. Toisinaan hän valitsi jonkin sellaisen kirjan lähtökohdaksi esittäessään bengalinkielen rakennetta tai yleensä kielitiedettä koskevia ajatuksia, jotka olivat minulle erittäin hyödylliset. Ei ollut montakaan asiaa, jota hän ei ollut tutkinut, ja kaikki tutkimansa hän osasi sommitella selvään ilmaisumuotoon.