Sutšarita rukoili useina päivinä pitkät ajat ja näytti yhä enemmän kaipaavan Pareš Babun tukea. Eräänä päivänä, kun Pareš Babu oli yksin huoneessaan lukemassa, Sutšarita tuli ja istuutui rauhallisesti hänen viereensä. Pareš Babu laski kirjan kädestään ja kysyi: »Mitä nyt, Radha kultaseni?»
»Ei mitään, isä», vastasi Sutšarita alkaen järjestellä kirjoituspöydällä olevia kirjoja ja papereita, vaikka kaikki olikin paikoillaan. Vähän ajan kuluttua hän kysyi: »Isä, miksi et enää lue minun kanssani kuten ennen?»
»Oppilaani on suorittanut koulukurssinsa», virkkoi Pareš Babu leppoisasti hymyillen. »Nyt ymmärrät lukemasi omin neuvoin.»
»En, minä en kykene mitään ymmärtämään», väitti Sutšarita. »Tahtoisin lukea kanssasi kuten ennenkin.»
»Olkoon menneeksi», vastasi Pareš Babu. »Me aloitamme huomenna.»
»Isä», virkkoi Sutšarita äkkiä, hetkisen vaiti oltuaan, »minkätähden et selittänyt minulle, mitä Binoi Babu taanoin sanoi kastijärjestelmästä?»
»Tiedäthän, lapseni», vastasi Pareš Babu, »että olen aina tahtonut teidän tyttöjen ajattelevan omin päin eikä vain omaksuvan minun tai jonkun muun henkilön valmiita ajatuksia. Jos jakaa opetuksia, ennenkuin puheenaoleva asia on itsestään noussut ihmisen mieleen, menettelee samoin kuin se, joka tarjoaa ruokaa, ennenkuin henkilö on nälkäinen — se tuhoaa ruokahalun ja turmelee ruoansulatuksen. Mutta jos kysyt minulta jotakin, olen aina valmis sanomaan, mitä asiasta tiedän.»
»Hyvä», virkkoi Sutšarita, »minä siis kysyn sinulta jotakin.
Minkätähden me tuomitsemme kastijaon?»
»Jos kissa istuu vieressäsi syömässä, niin se ei haittaa mitään», selitti Pareš Babu, »mutta jos eräänlaiset ihmiset astuvat samaan suojaan, niin ruoka on heitettävä pois! Kuinkapa voisikaan olla tuomitsematta kastijärjestelmää, joka johtaa sellaiseen ihmisen ylenkatsomiseen ja solvaamiseen? Ellei tuo ole väärämielistä, niin enpä tiedä, mikä sitä olisi. Ne, jotka voivat niin kauhistuttavasi halveksia lähimmäisiänsä, eivät voi milloinkaan kohota suuruuteen; he tulevat vuorostaan joutumaan toisten ylenkatseen esineiksi.»
»Yhteiskuntamme nykyinen rappeutunut tila on synnyttänyt paljon vikoja», sanoi Sutšarita toistaen jotakin Goralta kuulemaansa, »ja viat ovat alkaneet ilmetä kaikilla elämämme aloilla, mutta onko meillä senvuoksi oikeus soimata asiaa itseänsä?»