»Ihme ja kumma!» huudahti Satkori Binoihin katsahtaen. »Luulisi Goran yhä käyvän koulua. Hän ei näytä hankkineen itselleen enempää käytännöllistä älyä kuin hänellä niinä aikoina oli.»
»Minä en tahdo vapautua vain sen nojalla, että minulla sattuu olemaan ystäviä tai rahoja», sanoi Gora. »Pyhien kirjojemme mukaan kuuluu ehdoton oikeuden noudattaminen kuninkaalle. Häneen kimmahtaa takaisin väärämielisyyden rikos. Mutta jos tämän hallituksen aikana ihmisten on ostettava itsensä vapaiksi vankeudesta, uhrattava kaikkensa saadakseen pelkkää oikeutta, niin minä puolestani en aio uhrata pienintäkään kolikkoa sellaisesta oikeudesta.»
»Muhamettilaisten hallitessa sinun täytyi panna pääsi pantiksi siitä, että maksoit lahjuksia», sanoi Satkori.
»Se oli oikeuden jakajien eikä kuninkaan vika. Nykyjäänkin voivat kehnot tuomarit ottaa lahjuksia. Mutta nykyisen järjestelmän vallitessa on suoranaiseksi tuhoksi onnettomalle, olipa hän kantaja tai vastaaja, viaton tai syyllinen, jos hänen on tultava kuninkaan ovelle saamaan tuomiotansa. Ja ennen kaikkea: kun kantajana on kruunu ja vastaajana jokin minunlaiseni kansalainen, niin kaikki viralliset syyttäjät, asianajajat ja muut asettuvat kuninkaan puolelle, ja minulle ei jää mitään muuta kuin kohtaloni. Jos oikea asia puhuu riittävästi puolestaan, niin miksi on olemassa erikoinen kruunun etujen valvoja? Jos toisaalta asianajajien käyttö on katsottava järjestelmän välttämättömäksi osaksi, minkätähden ei vastapuolellekin järjestetä virallista puolustajaa? Onko tuo hallituksen politiikkaa vai sodan käyntiä alamaista vastaan?»
»Minkätähden niin tulistut, vanha veikko?» nauroi Satkori. »Kulttuuri ei ole mikään halpa huvi. Jos mieli saada hienoja tuomioita, on laadittava hienoja lakeja, ja jos on olemassa hienoja lakeja, täytyy tehdä lainkäytöstä kauppa, johon välttämättä sisältyy ostoa ja myyntiä. Sivistyneet tuomioistuimet muodostuvat senvuoksi oikeuden osto- ja myyntimarkkinoiksi, ja ne, joilla ei ole rahoja, joutuvat aivan varmaan petetyiksi. Salli minun kysyä, mitä olisit itse tehnyt, jos olisit ollut kuningas.»
»Jos olisin säätänyt sellaisia hienonhienoja lakeja», vastasi Gora, »ettei korkeapalkkaisten tuomarienkaan äly kykene saamaan selkoa niiden salaperäisistä syvyyksistä, olisin joka tapauksessa toimittanut kummallekin puolelle hallituksen palkkaamat viralliset asianajajat. Missään tapauksessa en olisi kerskaillut olevani moguli- tai pathanihallitsijoita parempi, jos olisin rasittanut alamaisparkojani vaatimalla heiltä korkeita maksuja oikeamielisistä tuomioista.»
»Aivan niin!» virkkoi Satkori. »Mutta koska tuo siunattu päivä ei ole vielä koittanut ja koska et ole kuningas, vaan sivistyneen kuninkaan tuomioistuimen tuomitsema vangittu, niin sinun on pakko joko käytellä rahoja tai hankkia ilmaiseksi jonkun asianajaja-ystäväsi avustus. Toisin menetellessäsi et päädy onnelliseen tulokseen.»
»Olkoon tulos se, jonka aiheuttamisessa minulla itselläni ei ole minkäänlaista osaa», virkkoi Gora painokkaasti. »Minä tahdon kokea saman kohtalon kuin kaikki ne, joilla ei ole varoja tässä valtakunnassa.»
Binoi kehoitti häntä käyttäytymään järkevämmin, mutta Gora ei häntä kuunnellut, kysyihän vain Binoilta: »Kuinka sinä olet tänne osunut?»
Binoi hieman punastui. Ellei Gora olisi ollut vankeudessa, hän olisi luultavasti kertonut käyntinsä tarkoituksen, vieläpä jossakin määrin uhittelevastikin, mutta näissä oloissa hän ei kyennyt suoraan vastaamaan, virkkoihan vain: »Minä puhun myöhemmin itsestäni — nyt on sinun —»