Vastapäätä olevan myymälän edustalla seisoi eräs bāul, noiden vaeltavien runolaulajien kirjavaan viittaan puettuna, ja lauloi:
Häkkiin liitää vieras lintu ja häkistä kiitää pois. Ah, jos sen kiinni saisin, niin kahleena lempeni ois.
Binoin teki mieli kutsua bāul luokseen ja merkitä muistiin tuo tuntematonta lintua koskeva laulu ja sävel. Mutta samoinkuin yön aikaan, kun äkkiä tulee kylmä, lisäpeitteen ottaminen vaatii liian suurta ponnistusta, samoin oli bāulin kutsuminen Binoille liian vaivalloinen asia, joten tuntematonta lintua koskeva laulu jäi muistiin merkitsemättä ja ainoastaan sen sävelet soivat edelleen hänen mielessään.
Samassa tapahtui jotakin hänen talonsa edustalla. Eräs kaksivaljakko ajoi kumoon kevyet ajoneuvot ja kiiti eteenpäin täyttä vauhtia, vähääkään välittämättä syrjällään lepäävistä rattaista, jotka oli jättänyt vanaveteensä.
Binoi juoksi kadulle, näki nuoren tytön selviytyvän pois ajoneuvoista ja vanhahkon herrasmiehen yrittävän päästä jalkeilleen. Binoi riensi avuksi ja kysyi herrasmieheltä, joka näytti kovin kalpealta: »Toivottavasti ette ole loukkaantunut, sir?»
»En, eipä mitään», vastasi hän yrittäen hymyillä, mutta hymy hävisi aivan kohta, ja helppo oli nähdä, että hän oli pyörtymässä.
Binoi tarttui hänen käsivarteensa, kääntyi hätääntyneen nuoren naishenkilön puoleen ja sanoi: »Minä asun tässä talossa, suvaitkaa tulla luokseni.»
Kun he olivat sijoittaneet vanhan herrasmiehen vuoteeseen, tyttö katsahti ympärilleen, otti vesiruukun, pirskotti vettä makaavan kasvoihin, alkoi leyhytellä viuhkaa ja kysyi Binoilta: »Voitteko lähettää hakemaan lääkärin?»
Eräs lääkäri asui aivan lähellä, ja Binoi lähetti palvelijansa häntä noutamaan.
Huoneessa oli kuvastin, ja Binoi katseli tytön kuvaa seisoen hänen takanansa. Hän oli lapsuudestaan saakka harjoittanut uutterasti opintojansa asuntonsa neljän seinän sisäpuolella, ja sen vähäisen maailman- ja elämänkokemuksen, joka hänellä oli, hän oli saanut kirjoista. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt muita kuin omaan perheenpiiriin kuuluvia naishenkilöitä, ja kuvastimen näky sai hänet nyt lumoihinsa. Hän ei kyennyt tuntijan tavoin syventymään naishahmon yksityiskohtiin, mutta noissa kumartuneissa nuorekkaissa kasvoissa, jotka ilmaisivat hellää pelokkuutta, tuntui Binoille avautuvan uusi herkkyyden ja kirkkauden maailma.