»Entäpä jos se tuhoutuisikin?»
»Yhtä hyvin voisitte kysyä, mitä haittaa on siitä, vaikka sahaamme poikki sen oksan, jolla istumme!»
»Mitä hyödyttävät nuo turhat väitteet, äiti?» huudahti Sutšarita harmistuneena. »Hän ei tahdo nauttia ruokaa meidän seurassamme ja sillä hyvä!»
Gora katsahti Sutšaritaan, joka Binoin puoleen kääntyen kysyi hieman epäröiden: »Saanko —?» Binoi ei ollut eläessään juonut teetä. Hän oli aikoja sitten lakannut nauttimasta muhamettilaisten valmistamaa leipää, mutta tänään hän tunsi olevansa velvollinen syömään ja juomaan mitä hänelle tarjottiin, joten hän hieman väkinäisesti katsoi suoraan eteensä ja virkkoi: »Epäilemättä!» Sitten hän katsahti Goran kasvoihin, joissa näkyi ivallinen hymy.
Binoi joi miehuullisesti teensä, vaikka se hänestä maistuikin kitkerältä ja pahalta.
»Onpa hän kelpo poika, tuo Binoi!» kuului Barodan julkilausumaton arvostelu. Hän kääntyi selin Goraan ja keskitti koko huomionsa Binoihin. Sen havaittuaan Pareš Babu hiljaa siirsi tuolinsa Goran luo ja alkoi jutella hänen kanssaan erikseen, matalalla äänellä.
Ilmoitettiin uusi vieras tulevaksi. Kaikki tervehtivät häntä Panu Babun nimellä, vaikka hänen nimensä todellisuudessa oli Haran-tšandra Nag. Omassa tuttavapiirissään häntä pidettiin erinomaisen oppineena ja älykkäänä, ja vaikka mitään varmaa ei ollut lausuttu puolelta eikä toiselta, leijui kuitenkin ikäänkuin ilmassa se ajatus, että hän ja Sutšarita menisivät naimisiin. Miehessä oli ilmeisesti sellainen viehtymys, ja Sutšaritaa kiusoittelivat hänen tyttöystävänsä lakkaamatta asian johdosta.
Haran oli opettajana eräässä koulussa, ja Baroda-rouva ei pitänyt tuota pelkkää koulumestaria suurenkaan arvoisena. Hän puolestaan olisi ollut aivan yhtä iloinen, ellei Haran olisi rohjennut lähestyä yhtäkään hänen tytärtänsä. Barodan unelmien vävypojat olivat tarmokkaita vaeltavia ritareita, joiden ainoana päämääränä tuli olla johonkin hallinnolliseen virkaan pääseminen.
Sutšaritan tarjotessa Haranille teekuppia Labonja loi häneen turvallisen matkan päästä merkitsevän silmäyksen ja suipisti suunsa hymyyn.
Tuo ei jäänyt Binoilta havaitsematta, sillä tämän lyhyen ajan kuluessa hänen katseensa oli muuttunut tavallaan erinomaisen virkuksi ja teräväksi, vaikka hän ei aikaisemmin ollut suinkaan ollut kuuluisa huomiokyvystänsä. Binoista tuntui siltä, kuin Sallimus olisi menetellyt väärämielisesti liittäessään nuo kaksi henkilöä, Haranin ja Sudhirin, niin läheisesti perheen elämään, että tytöt heidän tähtensä salaa toisilleen viittailivat.