Keskustelun aikana Pareš Babu silloin tällöin sulki silmänsä ja painui olemuksensa syvyyksiin — sellainen oli hänen tapansa — ja Binoi katseli lumoutuneena sitä rauhaa, joka paistoi hänen kasvoistaan hänen siten kääntyessään sisäänpäin. Hän tunsi suurta pettymystä havaitessaan, ettei Goran kunnioitus virrannut kohti tuota kunnianarvoista vanhaa miestä ja auttanut häntä hillitsemään kieltänsä.
Kaadettuaan kupposiin teetä Sutšarita katsahti kysyvästi Pareš Babuun.
Hän ei oikein tietänyt kenelle hänen oli teetä tarjottava.
Baroda-rouva loi silmäyksen Goraan ja virkkoi: »Te luultavasti ette suostu mitään nauttimaan!»
»En», vastasi Gora päättävästi.
»Miksi ette?» tiukkasi Baroda. »Pelkäättekö kastinne menettävänne?»
»Pelkään», vastasi Gora.
»Teille siis kasti on uskon esine?»
»Onko kasti minun omaa keksintöäni, jotta voisin olla siihen uskomatta?
Koska olen yhteiskunnan jäsen, minun täytyy kunnioittaa kastiakin.»
»Pidättekö siis velvollisuutenanne totella yhteiskuntaa joka asiassa?» kysyi Baroda.
»Kieltäytyminen yhteiskuntaa tottelemasta merkitsee sen tuhoamista», vastasi Gora.