»Eikö hän ollut aikaisemmin brahmo?» tiedusteli Baroda.
»Minä olin minäkin aikaisemmin brahmo», vastasi Gora.
»Ja nytkö uskotte jumaluuteen, jonka muoto on rajallinen?» kysyi Baroda.
»En ole niin taikauskoinen, että halveksisin rajallisia muotoja ilman nimenomaista syytä», vastasi Gora. »Voidaanko muodon arvoa vähentää pelkästään sitä soimaamalla? Onko kukaan kyennyt tunkeutumaan sen salaperäiseen merkitykseen?»
»Mutta muoto on rajoitettu», keskeytti Pareš Babu leppoisin äänin.
»Mikään ei voi ilmetä olematta rajoitettu», väitti Gora. »Ääretön on ottanut avukseen muodon tullakseen ilmeiseksi; kuinkapa se olisikaan muuten voinut ilmestyä? Se, mikä ei jää ilmestymättä, ei voi saavuttaa täydellisyyttä. Muodoton täydellistyy muodoissa aivan samoin kuin ajatus täydellistyy sanoissa.»
»Tarkoitatteko, että muoto on täydellisempi kuin muodoton?» huudahti
Baroda epäillen pudistaen päätänsä.
»Ei merkitse suuria, mitä tarkoitan», vastasi Gora. »Maailman muoto ei riipu siitä, minä mitä sanon. Jos muodoton olisi merkinnyt todellista täydellisyyttä, niin muoto ei olisi löytänyt kaikkeudesta minkäänlaista sijaa.»
Sutšarita toivoi sydämestään jonkun nöyryyttävän tuota julkeata nuorukaista voittamalla hänet väittelyssä, ja hän oli suutuksissaan, kun näki Binoin istuvan aivan rauhallisena, suutansa avaamatta. Goran kiihkeä sävy tuntui antavan Sutšaritalle itselleen voimaa musertavaan vastaukseen, mutta samassa toi palvelija kattilan kuumaa vettä, ja Sutšaritan täytyi ryhtyä teetä järjestämään Binoin toisinaan katsahtaessa kysyvästi häneen päin.
Vaikka Goran ja Binoin välillä vallitsikin suuri ero uskonnollisissa asioissa, Binoi kuitenkin joutui ikävän tunnon valtoihin ajatellessaan, että Gora oli tullut kutsumatta tähän brahmoperheeseen ja osoittanut sellaista vääjäämätöntä vihamielisyyttä. Binoi ihaili sydämestään Pareš Babun tyyntä itsensähillintää, hänen leppoista seesteisyyttänsä, joka kykeni kohoamaan molempia kiistailevia mielipiteitä ylemmäksi — hän ihaili sitä Goran hyökkäävän käytöksen vastakohtana. Mielipiteet eivät ole minkään arvoisia, ajatteli hän itsekseen, paljoa parempi on todellisen oleellistamisen hillitty tyyneys. Mitäpä merkitseekään, mikä mielipide on oikea, mikä väärä — sisäinen saavutus on ainoa todellinen arvo.