Baroda-rouvan jutellessa Binoin kanssa Satišin oli ollut pakko huvitteleida hyrrällä parvekkeen kulmauksessa, mutta kun hän sitten näki Goran, hänen leikkiin kohdistuva mielenkiintonsa hävisi heti olemattomiin, hän lipui hiljaa Binoin tuolin luo, katsoa tuijotti uuteen tulijaan ja kysyi kuiskaten: »Onko hän teidän ystävänne?»
»On», vastasi Binoi.
Gora oli vain vilkaissut Binoihin; sitten hän ei ollut havaitsevinaan hänen läsnäoloansa. Hän tervehti Pareš Babua niinkuin pitikin, veti sitten näennäisesti ihan luontevasti tuolin hieman kauemmaksi pöydän luota ja istuutui. Mitä naishenkilöihin tulee, vaati oikeauskoinen sopivaisuussääntö, ettei hän saanut millään tavoin osoittaa heitä havainneensa.
Baroda-rouva oli vast'ikään päättänyt siirtää tyttärensä pois tuon sivistymättömän olennon läheisyydestä, kun Pareš Babu samassa esitteli hänet vanhan ystävänsä poikana. Gora kääntyi Barodan puoleen, ja kumarsi.
Sutšarita oli kuullut Binoin puhuvan Gorasta, mutta ei voinut käsittää, että mies oli nyt tuossa. Ensi silmäyksellä hänessä heräsi eräänlaista häneen kohdistuvaa harmistumisen tunnetta, koska hän ei ollut kyllin tottunut eikä kyllin kärsivällinen sietääkseen sivistyneitä henkilöitä, jotka saattoivat vielä kannattaa ankaraa oikeauskoisuutta.
Pareš Babu alkoi kysellä lapsuudenystävänsä Krišnadajalin vointia ja kertoa tapahtumia heidän opiskeluajoiltansa. »Sen ajan opiskelijoiden joukossa», hän sanoi, »me molemmat olimme pahimmat kuvainkaatajat, mitä ajatella voitte — meissä ei ollut perintätapoihin kohdistuvan kunnioituksen jälkeäkään — me pidimme kielletyn ravinnon nauttimista todellisena velvollisuutenamme. Kuinka monta iltapuhdetta olemmekaan viettäneet nauttien kiellettyjä ruokia erään muhamettilaisen myymälässä Lukiotorin läheisyydessä ja sitten istuen sydänyöhön saakka keskustellen, kuinka voisimme uudistaa hindulaisen yhteiskunnan!»
Baroda pisti väliin kysymyksen: »Entä millaiset ovat nykyjään ystäväsi mielipiteet?»
»Nyt hän noudattaa tarkoin kaikkia oikeauskoisuuden määräyksiä», vastasi Gora.
»Eikö hän häpee itseänsä?» kysyi Baroda närkästystä tulvillaan.
»Häpeäntunne on heikon luonteen ilmaus», nauroi Gora. »Eräät henkilöt häpeevät tunnustaa isäänsä isäkseen.»