Gora oli juuri aikeissa päättää kirjoittamisensa, kun Mohim astui huoneeseen. Hän painui tuoliin ja kävi suoraa päätä asiaansa kysymällä: »Mitä mieltä sinä olet Sasin naimisiinmenosta?»
Gora, joka ei ollut milloinkaan vähimmässäkään määrässä tuota seikkaa ajatellut, voi vain syyllisen tavoin olla vaiti.
Mohim koki sitten herättää Gorassa asianomaista sedänvelvollisuuksien tuntoa laajasti esittämällä, kuinka korkeassa hinnassa sulhasmiehet olivat naimamarkkinoilla ja kuinka vaikeata oli perheen nykyisissä oloissa toimittaa vaadittuja myötäjäisiä. Asianmukaisesti pakotettuaan Goran myöntämään, ettei hän kyennyt keksimään mitään keinoa vaikeuksien voittamiseksi, Mohim tuli hänen avuksensa huomauttamalla, että asia oli ratkaistavissa onnellisesti Binoin avulla. Mohimin ei olisi tarvinnut puhua niin kautta rantain, mutta sanoipa hän Goralle mitä tahansa, syvimmässä mielessään hän häntä sittenkin hieman pelkäsi.
Gora ei ollut voinut uneksiakaan, että Binoin nimi esiintyisi sellaisessa yhteydessä, varsinkin kun he molemmat olivat päättäneet jäädä naimattomiksi, jotta voisivat uhrata rakkautensa synnyinmaansa palvelukseen. Hän siis sanoi vain: »Mutta suostuuko Binoi menemään naimisiin?»
»Millainen hindulainen sinä oikeastaan olet?» puhkesi Mohim puhumaan. »Kaikista kastimerkeistäsi huolimatta englantilainen kasvatus on imeytynyt sinuun luita myöten. Tiedäthän, että pyhät kirjoittajat teroittavat mieliin naimisiinmenoa jokaisen bramaaninpojan nimenomaisena velvollisuutena!»
Mohim ei syrjäyttänyt perinnäisiä tapoja ja tottumuksia uudenaikaisten nuorten miesten tavoin eikä myöskään erikoisesti taipunut noudattamaan kaikkia pyhien kirjojen sääntöjä. Hän piti typeränä uhittelevaa hotelleissa aterioimista, mutta ei toisaalta pitänyt tarpeellisena, että tavalliset, vaatimattomat ihmiset alinomaa toistelivat pyhien kirjojen tekstejä, niinkuin Gora mielellään teki. Mutta hänen poliittisena johtosääntönänsä oli »maassa maan tavalla», ja niin hän Goran kanssa keskustellessaan muisti vedota pyhiin kirjoihin.
Jos tuo asia olisi tullut puheeksi pari päivää aikaisemmin, ei Gora olisi huolinut ollenkaan kuunnella. Mutta tänään se ei näyttänyt niinkään ehdottomasti hylättävältä. Siinä oli ainakin aihe, jonka nojalla voi heti lähteä tapaamaan Binoita. Niinpä hän virkkoikin: »Hyvä, minä otan selkoa Binoin mielipiteestä.»
»Siitä sinun ei tarvitse ollenkaan olla huolissasi», vastasi Mohim. »Hän ajattelee niinkuin sinä käsket hänen ajatella. Jos lausut puolustavan sanan, niin kaikki on hyvin, ja me voimme pitää asiaa päätettynä.»
Gora lähti samana iltana Binoin luo ja syöksyi kuin rajuilma huoneeseen. Mutta huone oli tyhjä. Hän kutsui palvelijan ja sai kuulla, että Binoi oli lähtenyt taloon n:o 78.
Goran sydämen täytti hurja Pareš Babuun, hänen perheeseensä ja koko Brahma Samadžiin kohdistuva vastenmielisyyden hyöky, mutta hän salasi tuon tulvahtavan kapinamielensä ja riensi Pareš Babun asuntoon. Hänen tarkoituksensa oli puhua aivan ujostelematta, jotta tuon brahmoperheen olo kävisi kyllin kuumaksi ja jottei Binoikaan tuntisi oloansa ylen mukavaksi. Mutta taloon saapuessaan hän sai kuulla, että he olivat kaikin lähteneet jumalanpalvelukseen.