Hetkisen hän epäili, oliko Binoi lähtenyt heidän kerallaan — arveli, että Binoi voi sinä hetkenä olla hänen asunnossaan. Gora kykeni tuskin itseänsä hillitsemään ja lähti kiihkeänä kuten ainakin Brahma Samadžiin. Sinne saavuttuaan hän näki Binoin saattelevan Baroda-rouvaa ajoneuvoihin. Siinä tuo hävytön veikko oli, keskellä avointa katua vieraan tyttöjoukon keskellä! Houkkio! Kuinka täydellisesti hän olikaan sallinut itsensä pauloa — ja kuinka nopeasti ja helposti! Ystävyys oli niin ollen menettänyt kaiken viehätyksensä. Gora poistui kuin tuulen kiidättämänä, ja Binoi istui vaunujen pimennossa silmäillen äänetönnä kadulle.
Baroda-rouva, joka luuli saarnan häntä liikuttaneen, ei huolinut häiritä hänen mietteitänsä.
VIIDESTOISTA LUKU.
Palattuaan sinä iltana kotiinsa Gora lähti suoraa päätä kattotasanteelle ja alkoi astella edestakaisin.
Hetkisen kuluttua Mohim saapui huohottaen. »Koska ihmisellä kerran ei ole siipiä», murahteli hän, »niin minkätähden hän erehtyykään rakentamaan kolmikerroksisia rakennuksia? Taivaassa asuvaiset jumalat eivät missään tapauksessa suvaitse, että nämä maanmatoset yrittävät kiipiä pilviin saakka! Tapasitko Binoin?»
Gora ei vastannut suoraan kysymykseen, sanoihan vain: »Sasin ja Binoin avioliitosta ei voi tulla mitään.»
»Miksi ei? Eikö Binoi suostu?»
»Minä en suostu!»
»Mitä!» huudahti Mohim harmistuneena kohottaen käsiänsä. »Mikä uusi oikku onkaan tullut päähäsi? Saanko kysyä, minkätähden et suostu?»
»Olen havainnut», selitti Gora, »että käy piankin aivan mahdottomaksi saada Binoi säilymään oikeauskoisena, joten hän ei sovi perheemme jäseneksi».