»Minä ajattelen aivan toisin!» huudahti Mohim. »Monta kiihkohurskasta olen nähnyt eläissäni, mutta tämä vie voiton kaikista. Sinä olet Benaresin tai Nadian kirjanoppineitakin ankarampi. He ovat tyytyväiset havaitessaan oikeauskoissuutta. Sinä vaadit takeita, että oikeauskoisuus säilyy loppuun saakka. Kohta käy varmaan niin, että vaadit ihmistä suorittamaan puhdistusmenoja vain siitä syystä, että olet uneksinut hänen kääntyneen kristityksi!»
Kun oli vielä vaihdettu muutamia sanoja, Mohim virkkoi: »Mutta enhän voi luovuttaa lastani kenelle tahansa sivistymättömälle vintiölle. Sivistyneet henkilöt voivat silloin tällöin jättää täyttämättä jonkin pyhien kirjojen määräyksen — toisaalta voi heidän kanssaan kiistellä, vieläpä heitä ivaillakin, mutta minkätähden rankaisisimme tyttörukkaani olemalla liittoon suostumatta!»
Alakertaan tultuaan Mohim meni suoraa päätä Anandamojin luo ja sanoi:
»Äiti, koeta sinä hillitä Goraa!»
»Mitä, mitä hän onkaan tehnyt?» kysyi Anandamoji.
Mohim selitti: »Olin oikeastaan jo saanut aivan valmiiksi sen asian, että Binoi ottaa vaimokseen Sasini, ja sain Gorankin siihen suostumaan; mutta nyt hän on huomannut, ettei Binoi ole riittävässä määrin hindulainen — näyttää siltä, etteivät hänen katsomuksensa ole joka kohdassa täysin samanlaiset kuin muinaisten lainlaatijoiden! Gora on siis kääntynyt ilkeäksi, ja tiedäthän, mitä merkitsee, kun hän on sillä tuulella. Lainsäätäjiä lukuunottamatta sinä olet ainoa ihminen, jonka mielipiteestä Gora välittää. Kunhan sanot hänelle sanasen, niin tyttäreni tulevaisuus on turvattu. Mahdotonta on löytää hänelle toista sellaista puolisoa.»
Mohim selosti sitten seikkaperäisesti hänen ja Goran kesken tapahtunutta keskustelua. Anandamoji oli kovin huolestunut, koska arvasi, että jokin erimielisyys alkoi avartua Goraa ja Binoita toisistaan erottavaksi todelliseksi juovaksi.
Yläkertaan lähdettyään Anandamoji havaitsi Goran lakanneen kävelemästä kattotasanteella ja menneen huoneeseensa, jossa hän istui lukemassa, jalka heitettynä toisen yli. Hän otti toisen tuolin ja istuutui Goran viereen. Gora laski jalkansa alas, istui suorana ja katsoi Anandamojia silmiin.
»Gora, rakkaani», aloitti Anandamoji. »Kuuntele minua äläkä riitele Binoin kanssa. Minulle te olette kuin veljekset, ja minä en voi sietää sitä ajatusta, että teidän kesken on olemassa jotakin ristiriitaa.»
»Jos ystäväni tahtoo katkaista suhteensa ja lähteä tuuliajolle, en aio tuhlata aikaani juoksemalla hänen jäljessään», vastasi Gora.
»Kuulehan, poikani, minä en tiedä, mikä teidän suhdettanne häiritsee, mutta jos voit uskoa Binoin tahtovan katkaista teitä toisiinne yhdistävää ystävyyden sidettä, niin eipä ole silloin oma ystävyytesi voimakas.»