»Kuulehan häntä!» huudahti Mohim. »Kuka tässä onkaan huolissaan Binoin vastustelemisesta? Sinun vastusteluasi minä pelkään. Kunhan itse kehoitat Binoita, olen aivan tyytyväinen. Ellei siitä ole apua, niin jätä koko asia.»
»Minä teen niin», vastasi Gora.
Mohimin mielestä asia oli nyt niin pitkällä, ettei ollut muuta huolta kuin naittajaisten valmisteleminen.
Ensimmäisen tilaisuuden sattuessa Gora sanoi Binoille: »Dada on alkanut kovin kiirehtiä sinun ja Sasin naimisiin menoa. Mitä siitä arvelet?»
»Sanohan sinä, mitä itse siitä ajattelet.»
»Eipä taitaisi olla niinkään tuhma teko.»
»Mutta aikaisemmin sinä ajattelit toisin. Emmekö päättäneet jäädä naimattomiksi? Minä otaksuin, että asia oli varma.»
»Päätetään nyt, että sinä menet naimisiin, minä en.»
»Minkätähden? Minkätähden erilaiset päämäärät saman pyhiinvaelluksen suorittajille?»
»Ehdotan tätä järjestelyä, koska pelkään muuten päätyvämme eri päämääriin. Jumala lähettää maailmaan toisia ihmisiä kantamaan raskaita taakkoja toisten liikkuessa hilpeän kevyesti — jos kaksi sellaista erilaista olentoa iestetään yhteen, niin toinen on kuormitettava, jotta se vetäisi tasaisesti toisen kanssa. Me voimme kulkea tasaisesti rinnan vasta sitten, kun sinua asianmukaisesti hillitsee aviollisen elämän taika.»