Goran asunto oli verrattain kaukana, joten hän vei vanhuksen mukanaan Binoin asumukseen, pysähtyi kirjoituspöydän eteen ja sanoi: »Ota esiin rahasi!»
»Odota hetkinen», virkkoi Binoi. »Kunhan löydän avaimen.»
Mutta lukko ei kestänyt Goran kärsimätöntä kiskomista; laatikko lensi auki. Ensimmäinen näkyviin tuleva esine oli Pareš Babun koko perhettä esittävä iso valokuva, jonka Binoi oli onnistunut saamaan nuoren ystävänsä Satišin välityksellä. Gora antoi vanhukselle sopivan rahasumman ja lähetti hänet menemään, mutta valokuvasta hän ei virkkanut sanaakaan. Havaitessaan Goran vaitiolon, ei Binoikaan huolinut asiaan puuttua, vaikka hänen mielensä olisikin keventynyt, jos olisi vaihdettu pari sanaa asian johdosta.
»No niin, minä lähden!» sanoi Gora äkkiä.
»Menetteletpä kauniisti!» huudahti Binoi. »Lähdet yksin! Etkö siis tiedä, että äiti kutsui minutkin aamiaiselle? Minä lähden kerallasi!»
He poistuivat yhdessä. Gora ei puhunut mitään. Valokuva oli muistuttanut hänelle, että Binoin sydämen valtavuo kuljetti häntä sellaiseen suuntaan, jota hän, Gora, ei missään tapauksessa voinut noudattaa.
Binoi ymmärsi varsin hyvin, minkätähden Gora oli vaiti, mutta hän arasteli yrittää saada häntä puhumaan, koska tunsi Goran mielen satuttaneen sellaiseen kohtaan, joka tosiaankin teki heidän seurustelunsa hankalaksi.
Saapuessaan perille he näkivät Mohimin seisovan ovella katsellen kadulle. »Mitä on tapahtunut?» huusi hän havaittuaan ystävykset. »Te valvoitte koko yön, ja minä otaksuin teidän nukkuvan kaikessa rauhassa jossakin polun varrella. Mutta on jo kohta myöhä. Lähde kylpemään, Binoi.»
Siten ajettuaan Binoin pois Mohim kääntyi Goran puoleen ja sanoi: »Kuulehan, Gora, sinun täytyy ajatella vakavasti asiaa, josta sinulle puhuin. Jos Binoi ei olekaan mielestäsi kyllin oikeauskoinen, niin mistä ihmeestä löydämme paremmankaan? Ei riitä, jos pidämme silmällä ainoastaan oikeauskoisuutta — tarvitsemmehan sivistystäkin. Myönnän kyllä, ettei tavanomainen sivistyneisyyden ja oikeauskoisuuden yhteenliittymä ole tarkoin pyhien kirjojemme mukainen, mutta eivät ne sentään muodosta aivan huonoakaan yhtymää. Jos sinulla itselläsi olisi tytär, niin uskonpa varmaan, että olisit samaa mieltä kuin minä.»
»Aivan oikein, dada», vastasi Gora. »Minä uskon, ettei Binoi mitenkään asiaa vastusta.»