»Minä olen nähnyt ja oppinut tuntemaan oman äitini», huomautti Gora, »ja olen hänessä nähnyt kaikki maani naiset ymmärtäen varsin hyvin, mikä sija heille kuuluu.»
»Sinä keksit tyhjiä lauseparsia yrittäen pettää itseäsi», sanoi Binoi. »Se tutunomainen suhde, jossa olemme taloustoimiansa suorittaviin naisiin kotonamme, ei takaa oikeata tietoa. Minä tiedän, että vain kiivastut, jos rohkenen mitenkään verrata toisiinsa englantilaista yhteiskuntaa ja meikäläistä — enkä tahdokaan niin tehdä enempää kuin tahdon väittää varmasti tietäväni, missä määrin ja miten meidän naisemme voivat esiintyä julkisuudessa menemättä sopivaisuuden rajan yli — mutta minä tarkoitan, että niin kauan kuin naisemme jäävät piilemään omiin eristettyihin suojiinsa, maamme on meille vain puolinainen totuus eikä voi saavuttaa täyttä rakkauttamme ja syvintä kunnioitustamme.»
»Samoin kuin aika on kahtalainen, yön ja päivän aika, samoin on yhteiskunta koottu kahdesta osasta, miehistä ja naisista», väitti Gora. »Yhteiskunnan ollessa luonnollisessa tilassaan nainen pysyy näkymättömänä kuin yö — hän suorittaa kaiken työnsä tungettelematta, näyttämön takana. Mutta yhteiskunnan muuttuessa luonnottomaksi, yö anastaa itselleen päivän oikeudet, ja työ samoinkuin irstailukin tapahtuu keinotekoisessa valossa. Ja mikä on tuloksena? Yön salainen vaikutus lakkaa, väsymys lisääntyy, toipuminen käy mahdottomaksi, ja ihminen pysyy pystyssä ainoastaan huumausaineiden avulla. Samoin käy, jos yritämme vetää naisemme ulkonaisen toiminnan kentälle: heidän luonteenomainen tyyni toimintansa häiriytyy, yhteiskunnan rauha ja onni tuhoutuu, ja niiden sijaan tulee vallitsevaksi mielettömyys. Ensi silmäyksellä voi erehtyä ja luulla sellaista mielettömyyttä voimaksi, mutta se on voimaa, joka johtaa perikatoon. Miehen toiminta yhteiskunnassa on näkyvämpää, mutta ei suinkaan välttämättä tärkeämpää. Jos yrität tuoda naisen piilevän voiman yhteiskunnan pintaan, niin yhteiskunta alkaa elää pääomansa varassa ja johtuu piankin vararikkoon. Minä sanon, että jos me miehet pysyttelemme juhlapaikalla ja naiset vartioivat varastoja, niin ainoastaan siinä tapauksessa juhla muodostuu todelliseksi menestykseksi, vaikka naiset jäävätkin näkymättömiin. Ainoastaan keinotekoinen huumaus voi vaatia kaikkia voimia tuhlattaviksi samaan suuntaan, samassa paikassa ja samalla tavalla.»
»Gora», virkkoi Binoi, »en tahdo kiistellä siitä, mitä sanot — mutta etpä ole sinäkään todistanut vääräksi minun väitteitäni. Kysymys koskee todellisuudessa — —»
»Kuulehan, Binoi», keskeytti Gora, »jos väittelemme kauemmin tästä asiasta, niin johdumme vain oikeaan riitaan. Minä tunnustan, etteivät naiset ole tunkeutuneet tajuntaani niin voimallisesti kuin taanoin sinun tajuntaasi. Niinpä et voikaan vaatia, että suhtaudun heihin samoin kuin sinä. Sopikaamme nyt siitä, että olemme erimieliset.»
Gora ei puhunut asiasta enempää. Mutta tien oheen heitetty siemen voi sittenkin itää ja siinä se vain odottaa tilaisuutta päästäkseen versomaan. Tähän saakka Gora oli täydellisesti sulkenut naiset pois näkökentästänsä eikä ollut milloinkaan uneksinutkaan, että hänen elämästänsä puuttui jotakin tai että hän senvuoksi joutui jonkinlaiseen puutteeseen. Binoin haltioitunut tunne oli tehnyt tänään hänelle ilmeisen todelliseksi heidän olemassaolonsa ja heidän vaikutuksensa yhteiskunnassa. Mutta kun hän ei kyennyt päättämään, mikä heidän oikea paikkansa oli tai mitä erikoista tehtävää he suorittivat, hän ei halunnut enempää asiasta keskustella. Hän ei kyennyt asiaa vallitsemaan eikä sitä arvottomana syrjäyttämään, joten hän oli mieluummin kerrassaan siitä puhumatta.
Binoin sinä iltana poistuessa Anandamoji kutsui hänet luoksensa ja kysyi: »Onko sinun ja Sasin avioliitto päätetty asia?»
Binoi vastasi hieman väkinäisesti naurahtaen: »On, äiti, — Gora on toiminut naittajana!»
»Sasi on kelpo tyttö», sanoi Anandamoji, »mutta älä suinkaan menettele lapsellisesti, Binoi. Minä tunnen sinut varsin hyvin, poikani. Olet rientänyt tekemään päätöksen, koska havaitsit, ettet voinut sisäiseen vakaumukseen päästä. On aikaa vielä asiaa ajatella. Olet kyllin vanha itse sitä arvostellaksesi; älä ratkaise niin tärkeätä asiaa kysymättä neuvoa omilta todellisilta tunteiltasi.»
Puhuessaan hän taputti Binoita lempeästi olalle. Binoi ei virkkanut mitään, vaan poistui hitain askelin.