»Minkätähden olet siitä vihoissasi, kultaseni?» virkkoi Sutšarita. »Sehän merkitsee vain, että Gourmohan Babun mielipiteet ovat muuttuneet hänen omikseen.»
»Jos on niin laita, niin koko asia minua kerrassaan kauhistaa», sanoi Lolita. »Onko Jumala antanut meille älyn sitä varten, että levittäisimme toisten ihmisten aatteita, ja kielen vain sitä varten, että toistaisimme toisten lausumia, teimmepä sen muuten kuinka ihastuttavasti tahansa? Minä en sellaisesta ihastuttavuudesta välitä!»
»Mutta etkö voi ajatella, että Binoi Babu, joka on kovin kiintynyt Gourmohan Babuun, on voinut johtua ajattelemaan samalla tavalla kuin hän, että heidän ajattelutapansa on muodostunut samaksi?»
»Ei, ei, ei!» huudahti Lolita. »Mitään sellaista ei ole tapahtunut. Binoi Babu on vain tottunut omaksumaan kaikki, mitä Gourmohan Babu sanoo — se ei ole kiintymystä, vaan orjuutta. Hän tahtoo uskotella itselleen kannattavansa samoja mielipiteitä kuin hänen ystävänsä, mutta minkätähden? Ihminen, joka rakastaa, voi noudattaa toista olematta aina samaa mieltä — hän voi antautua avoimin silmin. Minkätähden hän ei voi vilpittömästi tunnustaa omaksuvansa Gourmohan Babun mielipiteet, koska rakastaa häntä? Eikö ole riittävän selvää, että on niin laita? Sanohan minulle, didi, etkö sinäkin usko, että on niin laita?»
Sutšarita ei ollut ajatellut asiaa tältä kannalta, hän oli halunnut kuulla vain Gorasta eikä ollut tuntenut uteliaisuutta päästä tutkimaan Binoita erikoisena ongelmana. Niinpä hän ei vastannutkaan suoraan Lolitan kysymykseen, vaan virkkoi: »Jos otaksumme, että olet oikeassa, niin mitä onkaan tehtävä?»
»Minun tekee mieleni avata hänen kahleensa ja vapauttaa hänet ystävästään», vastasi Lolita.
»Minkätähden et sitä yritä?»
»Minun yrittämisestäni ei ole suurta hyötyä, mutta jos sinä ryhdyt asiaan, niin jotakin varmaan tapahtuu.»
Sutšarita oli syvimmässä mielessään tietoinen siitä, että hänellä oli vaikutusvaltaa Binoihin nähden, mutta hän yritti kuitata asian nauramalla, ja Lolita jatkoi: »Ainoa seikka, jonka vuoksi hänestä pidän, on siinä, että hän pyrkii vapautumaan Gourmohan Babun silmälläpidosta jouduttuaan sinun vaikutuksesi alaiseksi. Kuka hyvänsä muu olisi kirjoittanut näytelmän ivaillakseen brahmotyttöjä, mutta hän pitää mielensä yhä avoimena, kuten näkyy hänen sinulle osoittamastaan huomaavaisuudesta ja isään kohdistuvasta kunnioituksesta. Meidän tulee auttaa Binoi Babua seisomaan omilla jaloillaan. On kerrassaan sietämätöntä ajatella, että hän on olemassa vain saarnatakseen julki Gourmohan Babun mielipiteitä.»
Samassa syöksyi huoneeseen Satiš huutaen: »Didi, didi!» Binoi oli vienyt hänet kerallaan sirkukseen, ja vaikka olikin jo myöhä, Satiš ei kyennyt salaamaan sitä innostusta, jonka hänessä olivat herättäneet ensimmäisen kerran nähdyt ihmeet. Kokemiaan kuvailtuansa hän sanoi: »Minä yritin saada Binoi Babun jäämään luokseni yöksi, mutta perille ehdittyämme hän lähti pois sanoen tulevansa jälleen huomenna. Minä sanoin hänelle, että hänen pitää viedä meidät kaikki sirkukseen jonakin päivänä.»