Sutšarita havaitsi hyvinkin vihjauksen, mutta ei ollut millänsäkään, sanoihan vain kaikessa viattomuudessa: »Se on totta; minä kuuntelen erittäin mielelläni, kuinka hän esittää Gour Babun mielipiteitä. Olenpa melkein näkevinäni miehen itsensä silmäini edessä.»
»Minua se ei ollenkaan miellytä!» tiuskahti Lolita. »Se suututtaa minua.»
»Minkätähden?» kysyi Sutšarita ihmeissään.
»Ei kuulu muuta kuin Gora, Gora, Gora päivät pääksytysten», vastasi Lolita. »Hänen ystävänsä Gora voi olla suuri mies, mutta eikö hän ole mies itsekin?»
»Totta kyllä; mutta estääkö hänen harras kiintymyksensä häntä siitä?» kysyi Sutšarita nauraen.
»Hänen ystävänsä on saattanut hänet itsensä varjoon niin täydellisesti, ettei Binoi Babulla ole minkäänlaista mahdollisuutta ilmaista itseänsä. Aivan kuin olisi torakka nielaissut hyttysen. Minä en ollenkaan surkuttele hyttystä, joka on sallinut itsensä siepata, ja torakkaan kohdistuva kunnioitukseni ei sekään siitä lisäänny.»
Sutšarita, jota Lolitan kiihkeä sävy huvitti, nauroi mitään virkkamatta, ja Lolita jatkoi: »Sinä voit asialle nauraa, jos tahdot, didi, mutta minä sanon sinulle, että jos joku tahtoisi saattaa minut sillä tavoin varjoon, en sietäisi sitä ainoatakaan päivää. Ajattele itseäsi, — olipa ihmisten mielipide millainen tahansa, sinä et milloinkaan työnnä minua taka-alalle, se ei kuulu luonteeseesi, ja senvuoksi minä sinusta erinomaisesti pidän. Olet varmaan oppinut sen isältä — hän asettaa jokaisen asian kohdallensa.»
Nämä kaksi tyttöä olivat kaikkien perheenjäsenten joukossa eniten Pareš Babuun kiintyneet. Kun vain »isän» nimi mainittiin, niin heidän sydämensä näyttivät sylkähtävän.
»Mitä ajatteletkaan!» huudahti Sutšarita. »Ketä voisikaan verrata isään? Mutta sanoitpa mitä tahansa, rakkaani, Binoi Babu osaa puhua erinomaisen hyvin.»
»Mutta etkö huomaa, kultaseni, että hänen ajatuksensa kuulostavat ihmeellisiltä vain sen vuoksi, etteivät ole hänen omiansa? Jos hän olisi puhunut sellaista, mitä on itse ajatellut, niin hänen sanansa olisivat olleet ihan keskinkertaiset ja koruttomat — eivät olisi tuntuneet tehdasmaisilta lausumilta, ja sellaisina ne olisivat minua enemmän miellyttäneet.»