»Abinašilta, joka sattui olemaan sirkuksessa samana päivänä», vastasi
Gora jatkaen kirjoittamistaan mitään enempää sanomatta.
Binoita hävetti kovin, että Gora oli jo saanut asian tietoonsa, vieläpä Abinašilta, joka ei varmaankaan ollut säästellyt kuvauksessaan koristelevia piirteitä. Samalla johtui hänen mieleensä, että hänen oli ollut vaikea päästä uneen edellisenä iltana, koska oli mielessään käynyt tuimaa sotaa Lolitaa vastaan. »Lolita otaksuu minun pelkäävän Goraa niinkuin koulupoika pelkää opettajaansa. Kuinka väärin ihmiset voivatkaan toisiansa arvostella! On totta, että kunnioitan Goraa hänen harvinaisten lahjojensa vuoksi, mutta en ollenkaan sillä tavoin kuin Lolita luulottelee; sellainen otaksuma tekee vääryyttä yhtä hyvin minulle kuin hänellekin. Onpa sekin ajatus: minä muka olen lapsi, ja Gora on vartijani!» Tuo oli rasittanut hänen mieltänsä edellisenä iltana.
Gora jatkoi kirjoittamistaan, ja Binoi palautti mieleensä ne muutamat kärkevät kysymykset, jotka Lolita oli häntä vastaan singonnut. Hänen oli vaikea lakata niitä ajattelemasta. Yht'äkkiä heräsi hänen sydämessään kapinoiva tunne. »Entäpä jos kävinkin sirkuksessa?» — kuohahti hän itsekseen. »Mikä oikeus on Abinašilla keskustella minun asioistani Goran kanssa — ja minkä ihmeen vuoksi Gora sallii sen hölmön käydä puhumaan sellaisista seikoista? Onko Gora minun vartijani, ja olenko minä velvollinen häneltä kysymään, minne saan mennä ja kenen kanssa? Tämä on ankara ystävyyttämme koskeva loukkaus!»
Binoi olisi tuskin ollut siinä määrin närkästynyt Goraan ja Abinašiin, ellei olisi yht'äkkiä tajunnut omaa pelkuruuttansa. Hän yritti vain vierittää ystävänsä kannettavaksi sitä syyllisyyttä, jonka hänen oma vaikenemisensa oli aiheuttanut. Jos Gora olisi lausunut asiasta joitakin sanoja, niin ystävykset olisivat voineet tulla samaan tasoon ja Binoi olisi tullut lohdutetuksi. Mutta ääneti istuva Gora tuntui häntä tuomitsevan. Sen vuoksi Lolitan purevat huomautukset ärsyttivät Binoita yhä enemmän.
Mohim astui huoneeseen, piippu kädessä, tarjosi beteliä purtavaksi ja virkkoi: »Asia on valmis meidän puoleltamme, Binoi poikaseni. Kunhan setäsi asiaan suostuu, tunnemme mielemme aivan keveäksi. Oletko jo hänelle kirjoittanut?»
Tämä ahdistelu vaikutti Binoihin erikoisen epämieluisesti tänään. Hän tiesi hyvinkin, ettei syy ollut Mohimin — Gora näet oli ilmoittanut vanhemmalle veljelleen, että Binoi suostui — mutta tunsi olonsa verrattain ankeaksi ajatellessaan suostumustansa. Anandamoji oli kerrassaan yrittänyt saada hänet peräytymään, ja hän itse ei ollut suinkaan milloinkaan tuntenut mitään erikoista kiintymystä kysymyksessä olevaan morsiameensa. Kuinka siis olikaan tämä sekasorto voinut muovautua selväksi päätökseksi? Ei voinut suoraan väittää Goran häntä mitenkään pakottaneen, sillä hän ei olisi missään tapauksessa pakottanut, jos Binoi itse olisi esittänyt pienenkin vastaväitteen, mutta sittenkin —. Tuo »sittenkin» ilmaisi jälleen Lolitan pistävien huomautusten vaikutusta. Eihän ollut tapahtunut mitään erikoista tässä tilaisuudessa, tuntui vain asian alla se täydellinen vaikutusvalta, jonka Gora oli hankkinut itselleen niiden vuosien aikana, joina he olivat olleet ystävät. Binoi oli vähitellen suostunut tuohon ylivaltaan erinomaisen kiintymyksensä ja leppoisan luonnonlaatunsa vuoksi. Ja niin oli mestarin ja oppilaan suhde muodostunut itseänsä ystävyyttä tärkeämmäksi. Aikaisemmin Binoi ei ollut asiaa oivaltanut, mutta nyt sitä ei käynyt kieltäminen. Ja niin hänen oli oikeutta myöten mentävä naimisiin Sasin kanssa?
»En, minä en ole vielä kirjoittanut sedälleni», vastasi hän Mohimin kysymykseen.
»Vika on yksin minun», virkkoi Mohim. »Minkätähden kirjoittaisitkaan sinä kirjeen; sehän on minun asiani. Mikä on hänen täydellinen nimensä, poikaseni?»
»Minkätähden pidätte niin suurta kiirettä?» kysyi vuorostaan Binoi. »Häitä ei voida viettää asvin- eikä karlik-kuun aikana. Aghran-kuussa— niin, mutta olen unohtanut, että siinäkin kuussa on vaikeutensa. Se on onneton kuukausi meidän perheemme historiassa, ja me emme ole milloinkaan viettäneet perhejuhlia aghran-kuun aikana.»
Mohim laski piippunsa nurkkaan seinän varaan ja virkkoi: »Kuulehan, Binoi, jos välität kaikesta tuollaisesta taikauskosta, niin silloinhan on koko uudenaikainen kasvatuksesi vain ulkoaopittuja lauseparsia. Tässä kirotussa maassa on muutenkin ylen vaikea löytää kalenterista hyväenteisiä päiviä, ja jos kaiken muun lisäksi jokainen perhekunta vielä ottaa huomioon omia tapahtumiansa, niin kuinka asioista voidaan ollenkaan suoriutua?