»Minä pelkään, Panu Babu, ettemme voi toisiamme ymmärtää näissä asioissa.» Pareš Babun äänessä oli harmistunut vivahdus.
»Te voitte kieltäytyä ymmärtämästä, mutta minä vaadin Sutšaritaa todistajaksi. Sanokoon hän, onko Lolitan ja Binoin suhde pelkkä ulkokohtainen asia. Eikö se ole tunkeutunut syvälle heidän elämäänsä? — Ei, Sutšarita, teidän ei pidä poistua; teidän tulee sitä ennen vastata minulle. Asia on vakava.»
»Olkoonpa kuinka vakava tahansa, se ei kuulu teille!» vastasi Sutšarita jäykästi.
»Jos olisi ollut niin laita», sanoi Haran, »niin minä en olisi huolinut asiaa ajatella, vielä vähemmän olisin välttämättä tahtonut siitä puhua. Te voitte olla Samadžista välittämättä, mutta niin kauan kuin olette jäseniä, Samadž välttämättä teitä arvostelee.»
Yht’äkkiä syöksyi jostakin esiin Lolita, kuin vihuri, ja sanoi: »Jos Brahma Samadž on asettanut teidät tuomariksi, on parasta, että eroamme siitä kaikki kerrassaan!»
»Minua ilahduttaa, että olette läsnä, Lolita», virkkoi Haran nousten seisomaan. »On oikeus ja kohtuus, että teihin kohdistuvaa syytöstä käsitellään teidän läsnäollessanne.»
Nyt Sutšarita tosiaankin suuttui. Hänen silmänsä iskivät tulta hänen huudahtaessaan: »Tuomitkaa omassa talossanne, jos niin haluatte, Haran Babu. Me emme myönnä teille sitä oikeutta, jonka julkeasti anastatte: solvata ihmisiä heidän omassa kodissaan. — Tule, Lolita. Lähdetään pois.»
Mutta Lolita ei hievahtanutkaan. »Ei sisko», sanoi hän. »Minä en huoli juosta pakoon. Olen valmis kuulemaan kaikki, mitä Panu Babulla on sanottavaa. No, hyvä herra, mitä aioittekaan sanoa?»
Haran ei tietänyt, miten puhetta jatkaa, mutta Pareš Babu ennätti sanomaan: »Lolita, rakkaani, Sutšarita lähtee tänään pois luotamme. Me emme saa riidellä tänä aamuna. — Panu Babu, olivatpa vikamme millaiset tahansa, tänä hetkenä teidän tulee suoda meille anteeksi.»
Haran painui juhlallisen äänettömäksi, mutta mitä selvemmin Sutšarita osoitti, ettei tahtonut olla missään tekemisissä hänen kanssaan, sitä itsepintaisemmin pyrki Haran valtaamaan häntä omaksensa. Hän ei ollut vieläkään luopunut toiveistansa, ja senvuoksi sai Sutšarita ja hänen oikeaoppisen tätinsä suunniteltu lähtö hänet ihan epätoivoon, koska hän tiesi, ettei voinut enää käydä hänen luonansa.