"Ovatko siellä kaikki terveinä? Kuinka setä voi?"
"Hän voi aivan hyvin."
"Entä sisareni Sailadzha?"
"Hän itkee silmät päästänsä, maammoseni."
Kamilan silmiin tulvahtivat kyynelet.
"Kuinka Umi voi?" kysyi hän sitten. "Muistaako hän vielä tätinsä?"
Umesh: "Hän ei suostu aamuisin milloinkaan juomaan maitoansa, ellei saa ranteisiinsa teidän lahjoittamianne renkaita. Ne saatuansa hän kohottaa kätensä ja huutaa: 'Täti on mennyt ta-ta!' ja hänen äitinsä itkee aina sen kuullessaan."
Kamila: "Miksi olet tänne lähtenyt?"
Umesh: "Olo kävi ikäväksi Ghazipurissa; senvuoksi lähdin pois."
Kamila: "Minne aiot mennä."