Annada Babu: "Niin, mitäpä olisi, jos Ramesh lähtisi mukaamme? Silloinhan hän pääsee nauttimaan ilmanalanvaihdoksesta ja saa samalla nähdä marmorikalliot."
Koska tuota kaksinkertaista vahvistuslääkettä tovin suositeltiin, ei
Ramesh tahtonut kiistellä määräystä vastaan.
Hänen koko olemuksensa tuntui tänä päivänä kuin ilmassa leijuvan. Tyynnyttääkseen sisäistä kuohuansa hän sulki oven ja kävi soittimensa ääreen, mutta hänen sielunsa kohosi kaiken turhanaikaisen täsmällisyyden yläpuolelle, ja sormet kiiriskelivät sekasortoisesti koskettimilla aiheuttaen hurjan sekamelskan sointuja ja epäsointuja. Se ajatus, että hänen täytyisi piankin erota Hemnalinista, oli hänet kerrassaan masentanut. Nyt, ylenpalttisen ilonsa vallassa, hän heitti tuskalla ja vaivalla hankkimansa opin kaikkien tuulten teille.
Ovelle koputettiin. "Taivaan tähden, lakatkaa, Ramesh Babu!" kuului ääni huutavan. "Mitä ihmettä teettekään?"
Ramesh joutui hämilleen, sävähti punaiseksi ja meni avaamaan ovea. Akshai astui sisään ja huomautti: "Kuulkaahan, Ramesh Babu, voi käydä niin, että joudutte oman oikeutenne eteen vastaamaan, jos tuolla tavalla harjoitatte salaista pahettanne!"
Ramesh nauroi: "Minä tunnustan syyllisyyteni."
"Minä haluaisin keskustella kanssanne eräästä asiasta, jos teille sopii", jatkoi Akshai.
Ihmetellen, mitä nyt seuraisi, Ramesh odotti mitään virkkamatta.
Akshai: "Te lienette jo havainnut, ettei Hemnalinin menestys ole minulle yhdentekevä asia?"
Ramesh ei myöntänyt eikä kieltänyt, odottihan vain, mitä vielä piti tuleman.