Ramesh ei kumminkaan tuntenut enää halua minkäänlaisen musiikin harjoittamiseen.
Hän lepäsi patjallansa, kädet pään alla, tuntien liukuessa ohi. Yht'äkkiä kello löi viisi, ja hän nousi kiireesti. Taivas yksin tietää, minkä päätöksen hän oli tehnyt, mutta varmaa on, että hän piti ehdottomana velvollisuutenansa lähteä viipymättä naapuriin juomaan pari kupposta teetä.
"Oletteko sairas, Ramesh Babu?" huudahti Hemnalini hänet nähdessään.
"Eipä mitään erinomaista", vastasi Ramesh.
"Ruoansulatuksenne ei varmaankaan ole kunnossa", huomautti Annada Babu.
"Vika on sapessa. Koettakaapa minun marjakkeitani — —"
Hemnalini keskeytti hymyillen: "Sinä, taatto, tahdot saada kaikki ystäväsi nauttimaan noita marjakkeita, mutta minä en ole vielä nähnyt kenenkään niistä kostuvan."
Annada: "Eipä ole niistä ollut kenellekään vahinkoakaan. Minä olen kokeilemalla saanut selville, etteivät mitkään muut marjakkeet ole olleet minulle niin otolliset."
Hemnalini: "Joka kerta, kun koettelet uusia marjakkeita, ne tuntuvat sinusta muutaman päivän ajan niitä ihmeellisimmältä yleislääkkeeltä."
Annada: "Te ette tahdo koskaan minua uskoa. No, kysykää Akshailta, onko lääkkeeni ollut hänelle hyödyksi vai eikö."
Hemnalini jätti väittelyn sikseen, koska pelkäsi, että Akshai kutsuttaisiin todistajaksi. Mutta samassa silmänräpäyksessä todistaja jo ilmaantuikin kutsumatta ja lausui ensimmäisiksi sanoikseen Annada Babulle: