Kamilan koulussa piti loman alkaa jo aikaisin, mutta Ramesh oli sopinut johtajattaren kanssa, että tyttö saisi jäädä opistoon koko loma-ajaksi.
Annada Babun kanssa tapahtunutta keskustelua seuraavana aamuna Ramesh nousi varhain ja lähti kävelylle valiten erään yksinäisen tien Maidanista, Kalkuttan suurimmasta puistosta. Hän päätti jo ennen häitä kertoa Hemnalinille kaikki Kamilaa koskevat seikat ja ajatteli selittää asiain todellisen tilan Kamilalle myöhemmin. Siten menetellen ei voisi syntyä mitään väärinymmärrystä. Kamila havaitsisi Hemnalinin ystäväksensä ja suostuisi mielellään asettumaan heidän kotiinsa asumaan. Koska saattaisi syntyä juoruja, jos he jäisivät tänne, missä oli tuttavia, hän päätti muuttaa Hazaribaghiin harjoittamaan siellä ammattiansa.
Kävelyltä palatessaan Ramesh päätti käydä Annada Babua tervehtimässä ja kohtasi portaissa Hemnalinin. Tavallisissa oloissa sellainen kohtaus olisi antanut aihetta ystävälliseen jutteluun, mutta tällä kertaa Hemnalini punastui — hänen kasvoissansa väikkyi, päivän ensi sarastusta muistuttava hymyn häivä — ja kiiruhti pois, silmät maahan luotuina.
Ramesh tuli takaisin asuntoonsa ja alkoi takoa soittimestansa irti säveltä, jonka Hemnalini oli hänelle opettanut — mutta samaa säveltä ei voi soittaa koko päivää, joten hänen oli vihdoin turvauduttava johonkin runokirjaan. Kohta hän kuitenkin oivalsi, ettei mikään runous kyennyt kohoamaan hänen rakkautensa korkeuksiin.
Hemnalinikin käyskeli koko aamun kuin ilmassa leijuen. Keskipäivän tienoissa hän oli suorittanut talousaskarensa, vetäytyi omaan huoneeseensa ja istuutui ompelemaan. Hänen rauhallisissa kasvoissaan asui korkean onnen hehku, ja se tietoisuus, että oli löytänyt elämänsä tarkoituksen, näytti vallanneen hänen koko olemuksensa.
Oli vielä melkoisen pitkä aika tavanomaiseen teenjuontihetkeen, kun Ramesh viskasi runokirjan kädestänsä ja riensi Annada Babun asuntoon. Tavallisissa oloissa Hemnalini ilmestyi heti näkyviin, mutta nyt oli huone tyhjä, ja ylhäältä oleskeluhuoneestakaan ei löytynyt ketään; Hemnalini viipyi vielä omassa huoneessaan. Annada Babu ilmaantui tavalliseen aikaansa ja istuutui teepöydän ääreen Rameshin silmäillessä levottomana ovea.
Kuului askelia, mutta tulija olikin vain Akshai.
Hän tervehti Rameshia erinomaisen ystävällisesti. "Hei, Ramesh Babu, minä kävin vast'ikään teitä tapaamassa." Ramesh näytti tuon kuultuansa hieman levottomalta.
Akshai nauroi ja jatkoi: "Ei mitään pelon syytä, Ramesh Babu, tarkoitukseni olivat aivan viattomat. Onhan oikeus ja kohtuus, että ystävänne teitä onnittelevat kuullessaan hyvän uutisen, ja juuri tämä oli käyntini tarkoituksena."
Akshain sanat johtivat Annada Babun huomion Hemnalinin poissaoloon.
Hän huusi, mutta vastausta ei kuulunut, joten hänen oli lähdettävä
yläkertaan tytärtänsä hakemaan. "Mitä tämä merkitsee, Hem?" huusi hän.
"Yhä ompelemassa? Tee on valmiina, ja Ramesh ja Akshai ovat täällä."