Rabindranath Tagore on kirjoittanut bengalinkielellä kaikkiaan kuutisenkymmentä teosta, romaaneja, runokokoelmia, näytelmiä ja esseitä, joista useat hän julkaisi myös itse toimittaminaan englanninkielisinä käännöksinä. Hänen teoksensa todistavat perinpohjaista ihmisluonteen, erityisesti naisten ja lasten sielunelämän tuntemusta. Hänen elämänkatsomuksensa on optimistinen, hänen vakaumuksensa on, että ihmiskunnan kehitys kulkee kohti hyvää. Elämän mahtavimpana liikkeellepanevana voimana on rakkaus, rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin. Hän uskoo ihmishengen sopusointuiseen yhteyteen Jumalan kaikessa läsnä olevan hengen ja luonnon kanssa.
V. 1913 kiintyi Euroopan huomio häneen. Silloin hän julkaisi englanninkielellä runokokoelmat Kasvava kuu, Gitanjali (Eino Leinon suomentamana julkaistu nimellä Uhrilauluja v. 1917) ja Puutarhuri (Eino Leinon suomentamana julkaistu v.1913) sekä esseekokoelman Sadhana (J. Hollon suomentamana julkaistu v. 1926). Samana vuonna hän sai Nobelin-palkinnon. Se herätti ensin yleistä ihmettelyä, sillä Euroopassa pidettiin Tagorea vielä siihen aikaan vain jonkinlaisena kirjallisena erikoisuutena, mutta vähitellen on yhä enemmän ruvettu huomaamaan, että Tagorella on paljon ja painavaa sanottavaa muillekin kuin itämaisessa kulttuuripiirissä eläville. Hänen kirjansa panivat eurooppalaiset syventymään itseensä ja arvioimaan uudestaan korkeana pidettyä meluista kulttuuriaan. Nyttemmin Tagoren teokset on käännetty useimmille Euroopan kielille, ja joka maassa ne ovat saaneet runsaasti ihailijoita. Tagore itse on tehnyt useita esitelmämatkoja Eurooppaan aina Skandinaviaa myöten, sekä myös Japaniin ja Amerikkaan. Sivistysharrastusten ja filosofisten oppiensa vaalijaksi hän on perustanut Bengaliin Säntiniketan (Rauhan maja) nimisen oppilaitoksen, joka on tarkoitettu itämaisen kulttuurielämän korkeakouluksi. Nobelin-palkintonsa Tagore luovutti kokonaisuudessaan tälle koululle.
Tagoren teoksia on käännetty suomeksi paitsi edellämainittuja vielä miete- ja muistelmakirjat Persoonallisuus ja Elämäni muistoja, näytelmäkokoelma Pimeän kammion kuningas, kertomussarja Ahnaat paadet ja romaanit Haaksirikko, Gora sekä Koti ja maailma. Viimeksi mainittu avioliittoromaani kuvaa niitä maininkeja, joita ulkona riehuva myrsky, kiihkokansallinen swadeši-liike aikaansaa intialaisen ylimyksen kodissa. Liike tempaa mukaansa ylimyksen puolison, ja tästä aiheutuu syviä järkytyksiä aviopuolisoiden elämässä. Tagoren oma suhtautuminen kiihkokansalliseen liikkeeseen käy selvästi ilmi tässä romaanissa: hänen mielestään kansallisen liikkeen oli asetettava päämääräkseen ensi sijassa yhteiskunnalliset reformit ja vasta sitten poliittiset vapauspyrkimykset. Hän ei myöskään hyväksy väkivaltaa enempää yksityisten kuin kansojenkaan elämässä.
Nykyajan intialaiset antavat Tagoren teoksille klassillisen arvon ja pitävät häntä eräänä kansallisena johtomiehenään. Tagoren kirjallisuus ei ole rikastuttanut vain Intian kulttuuria, vaan se on tullut koko maailman omaisuudeksi.
ENSIMMÄINEN LUKU
Bimalan kertomus
I.
Äiti, tänään muistuu mieleeni punainen otsamerkki [Hindulaisten aviovaimojen merkki ja kaiken heidän asemaansa kuuluvan antaumuksen vertauskuva] hiusmarrossasi, leveän punaisen päärmeen koristama sari [Hindulaisnaisten puku], joka tavallisesti oli ylläsi, ja ihmeelliset silmäsi, syvät ja levolliset. Ne tulivat elämäni sarasteessa kuin päivänkoiton ensi heleys antaen minulle kultaisen aarteen tieni vaiheita varten.
Valoa suova taivas on sininen, ja äitini kasvot olivat tummat, mutta niissä oli pyhyyden hohde, ja hänen kauneutensa saattoi häpeään kaikki kauneudellaan ylvästelevät.
Kaikki sanovat minun muistuttavan äitiäni. Lapsena minä en ollut siitä ollenkaan mielissäni. Se sai minut kantamaan vihankaunaa kuvastimelleni. Minusta tuntui, että Jumalan väärämielisyys verhosi jäseniäni — etteivät tummat kasvoni oikeastaan kuuluneet minulle, vaan olivat jonkin erehdyksen vuoksi tulleet osakseni. Korvaukseksi voin pyytää Jumalaltani vain sitä, että saisin kasvaa naisen ihanteeksi, eräiden kertomarunoissa kuvailtujen kaltaiseksi. Kun sitten lähestyi naimisiinmenoaika, saapui luokseni astrologi, joka tutki kämmentäni ja sanoi: »Merkit ovat hyvät. Tästä tytöstä tulee ihanteellinen aviovaimo.»