Menkööt minun sannjasilupaukseni! Minä rikon sauvani ja almumaljani. Tämä muhkea laiva, tämä maailma, joka liikkuu ajan merellä, ottaa minut jälleen mukaansa, minä liityn jälleen pyhiinvaeltajien joukkoon. Voi houkkiota, joka luuli löytävänsä ainoan turvan yksin uidessaan ja hylkäsi auringon ja tähtien valon yrittäen löytää tietänsä omin hohteluin kuin kiiltomato! Lintu kohoo korkeuteen, ei suinkaan lentääkseen tyhjään avaruuteen, vaan palatakseen tähän suureen maahan. — Minä olen vapaa. Minä olen vapaa eittämisen aineettomista kahleista. Minä olen vapaa olioiden ja muotojen ja tarkoitusten maailmassa. Äärellinen on oikea ääretön, ja rakkaus tuntee sen totuuden. Tyttöni, sinä olet kaiken olevaisen henki — minä en voi sinua milloinkaan jättää.
Eräs kylänvanhin.
Sannjasi
Tiedätkö, veljeni, missä Raghun tytär on?
Kylänvanhin
Hän on poistunut kylästämme, ja se on meille iloksi.
Sannjasi
Minne hän on mennyt?
Kylänvanhin
Kysytkö, minne hän on mennyt? Hänelle on ihan yhdentekevää, minne hän on mennyt.