Vikram
Taistelu ei ole täällä vielä päättynyt.
Sotapäällikkö
Mutta onhan Kumarsen, kuningattaren veli, saanut jo rangaistuksen sisarensa uhkamielisyydestä. Hänen sotajoukkonsa on tuhottu, ja hän itse piileksii säilyttääkseen henkensä. Hänen setänsä Tšandrasen haluaa liiankin kiihkeästi päästä avoimelle valtaistuimelle. Tee hänestä kuningas ja anna rauha tälle onnettomalle maalle!
Vikram
Minä en viivy täällä rangaistakseni, vaan taistellakseni. Taistelu on minulle samaa kuin kuva maalaajalle. Minun täytyy vetää rohkeita viivoja, sivellä heleitä värejä ja täydentää teostani päivä päivältä. Mieleni uppoutuu siihen yhä syvemmälle sen puhjetessa muotojensa kukoistukseen, ja minä eroan siitä huoaten saatuani sen vihdoin valmiiksi. Hävitys on vain se aines, josta se muovautuu. Se on luovaa työtä. Se on kaunis kuin palaspuun punaiset kukkavihkot, jotka puhkeava ilmi kuin humaltunut hurmio, mutta joiden jokainen kukka on moitteettoman täydellinen herkässä kauneudessaan.
Sotapäällikkö
Mutta eihän tämä voi jatkua määrättömästi, kuningas. Sinulla on muitakin velvollisuuksia. Ministeri lähettää sanantuojan toisensa jälkeen hartaasti pyytäen, että auttaisin sinua huomaamaan, kuinka tämä sota tuhoaa maatasi.
Vikram
Minä en näe mitään muuta kuin sen, mikä kasvaa mestarillisten käsieni tiestä. Kuinka ihanat ovatkaan säiläin sävelet! Kuinka kiinteänä tuntuukaan rinnassa suurten taistelujen kosketus, kuin rakkaiden käsivarsien kiihkeä syleily! Mene, sotapäällikköni, sinulla on muuta tekemistä, sinun neuvosi hohtelevat kirkkaimmin miekkojesi kärjistä. (Sotapäällikkö menee.) Tämä on vapahdusta. Kahleet ovat katkenneet itsestään, ja vanki on vapaa. Kosto on voimakkaampaa kuin lemmen laimea viini. Kosto on vapautta — vapautumista hellyyden ellottavista hyväilyistä.