Raghupati
Minulla ei ollut mitään muuta keinoa palvella jumalatartani.
Džaising
Keinoa? Miksi ajattelet keinoja? Suuri Emo, eikö sinulla ole oma miekka, jota voit omin käsin heiluttaa? Täytyykö sinun toivomuksesi kaivaa varkaan tavoin itselleen maanalaisia teitä voidakseen varastaa kenenkään näkemättä? Oi millainen synti!
Raghupati
Mitä sinä tiedät synnistä?
Džaising
Minkä olen sinulta oppinut.
Raghupati
Tule siis vieläkin minulta oppimaan. Synti ei todellisuudessa merkitse mitään. Surmaaminen on vain surmaamista — se ei ole syntiä enempää kuin mitään muutakaan. Etkö tiedä, että tämän maan tomu johtuu lukemattomista surmantöistä? Ikivanha aika kirjoittaa elävien olentojen häipyväisyyden tarinaa verisin kirjaimin. Erämaassa surmataan samoinkuin ihmisten asumuksissa, lintujen pesissä, hyönteisten koloissa, meressä ja ilmassa, surmataan ravinnoksi, huviksi, ilman vain. Maailma surmaa lakkaamatta, ja suuri Kali-jumalatar, alinomaa vaihtuvan ajan henki, seisoo siinä suusta riippuvine ahnaine kielineen, kädessään malja, johon maailman punainen elonneste virtaa kuin puserretun rypäletertun mehu.