Nakšatra
Olin näkevinäni varjon huiskahtavan ohi.
Raghupati
Oman pelkosi varjon.
Nakšatra
Eikö kuulu itkua?
Raghupati
Oma sydämesi se vain ääntä pitää. Karista pois arkamielisyytesi, ruhtinas! Juokaamme tämä pyhitetty viini! Viipyessään aikeena mielessämme teko näyttää meistä suurelta ja peloittavalta. Suoritettaessa se surkastuu pieneksi. Höyry ilmenee tummana, sameana pilvenä, mutta sen vedeksi muuttuessa näemme pieniä kirkkaita pisaroita. Se ei merkitse mitään, ruhtinas. Siihen tarvitaan vain vähän aikaa, ei enempää kuin kynttilän sammuttamiseen. Se elämänvalo sammuu leimahtaen, niinkuin salama myrskyisenä heinäkuun yönä, lävistäen ukonvaajallaan ikiajoiksi kuninkaan ylpeyden. Mutta miksi olet vaitelias, ruhtinas?
Nakšatra
Minä ajattelen, ettei pitäisi toimia liian harkitsemattomasti. Siirrä tämä asia huomisiltaan!