Aparna astuu temppeliin ja vaipuu pyörtyneenä permantoon.
Raghupati (Takoo otsaansa kivilattiaan.)
Anna hänet, anna hänet, anna hänet! — Anna hänet minulle takaisin! (Nousee ja puhuttelee kuvaa.) Katsokaa, kuinka se seisoo tuossa, tuo typerä kivi — kuurona, mykkänä ja sokeana — koko kärsivän maailman itkiessä sen ovella — kaikkein jaloimpien sydänten murskautuessa sen paatisiin jalkoihin. Anna minulle takaisin Džaising! Ah, kaikki on turhaa. Katkerimmat tuskanhuutomme häipyvät tyhjyyteen — siihen tyhjyyteen, jota suotta yritämme täyttää noilla kivisillä valhekuvilla. Pois ne! Pois nuo hedelmättömät haaveet, jotka kiveksi jähmettyen painostavat maailmaamme!
Hän heittää jumalankuvan ulos ja astuu temppelin pihalle.
Gunavati tulee.
Gunavati
Voitto olkoon sinun, korkea jumalatar! — Mutta missä onkaan jumalatar?
Raghupati
Täällä ei ole mitään jumalatarta.
Gunavati