Minä ajattelin ja ajattelin: mutta meidän nimemme eivät mieleeni juolahtaneet.
Hänen silmänsä kyyneltyivät. Hän ojensi oikean kätensä minulle. Minä tartuin siihen ja seisoin hiljaa.
Lamppumme liekki oli lepattanut illan tuulessa ja sammunut.
54
Vaeltaja, täytyykö sinun lähteä?
Yö on hiljainen ja pimeys lepää metsän yllä.
Lamppu loistaa parvekkeellamme, kukkaset ovat kaikki tuoreet, ja nuorekkaat silmät valvovat vielä.
Onko jäähyväishetkemme tullut?
Vaeltaja, täytyykö sinun lähteä?
Me emme ole sitoneet jalkojasi itsepintaisilla käsi- varsillamme.