Salli kättesi viimeisen kosketuksen olla vieno kuin yö- kukkanen.
Seiso hiljaa, oi kaunis Loppu, hetkinen ja virka viimeiset sanasi äänettömyydessä.
Kumarrun puoleesi ja pidän lamppua kädessäni tietäsi valaistakseni.
53
Haaveen pimentyviltä poluilta etsin lempeä, joka oli edellisessä elämässä minun.
Hänen talonsa oli aution kadun päässä.
Hänen pörröinen riikinkukkonsa torkkui illan tuulessa orrellaan ja kyyhkyset vaikenivat sopessaan.
Hän laski pois lamppunsa porttikäytävään ja seisoi edessäni.
Hän suuntasi suuret silmänsä kohti kasvojani ja kysyi hiljaa: "Voithan hyvin, ystäväni?"
Yritin vastata, mutta me olimme puhekykymme kadottaneet ja unohtaneet.