55
Kutsutko jälleen?
Ilta on tullut. Väsymys kietoo minua kuin itsepintaisen lemmen käsivarret.
Kutsutko minua?
Olen antanut kaikki päiväni sinulle, julma valtiatar, aiotko ryöstää myöskin yöni?
Jossakin on kaiken loppu ja jossakin voinee omata pimeyden yksinäisyyden.
Täytyykö sinun äänesi se puhkaista ja minua haavoittaa?
Eikö ehtoo soita mitään unen säveliä sinun portillasi?
Eivätkö tyynisiipiset tähdet lasken koskaan taivaalta sinun säälimättömän tornisi ylle?
Eivätkö kukkaset koskaan varise tomun suloiseen kuolemaan sinun tarhassasi?