Täytyykö sinun kutsua minua, sinä levoton joku?
Anna silloin lemmen suruisten silmien turhaan valvoa ja itkeä!
Anna lampun palaa autiossa talossa.
Anna lautan viedä uupuneet työmiehet koteihinsa.
Minä jätän taakseni unelmani ja riennän kohtaamaan sinua.
56
Vaikka ilta saapuu hitain askelin ja on ilmoittanut, että on laattava kaikkien lauleloiden; vaikka kaikki toverisi ovat käyneet lepoon ja sinä olet väsynyt; vaikka pelko vaanii pimeässä ja taivaan kasvot ovat hunnutetut; vielä, lintu, oi lintuni, kuuntele minua, älä sulje siipiäsi!
Se ei ole metsän lehtien välkyntää, meri se on, paisuva kuin pimeä, musta käärme.
Se ei ole kukkivien jasmiinien karkeloa, se on kuuhuen kimmellystä.
Ah, kussa on päivänvihreä ranta, missä sinun pesäsi?