Hoi, lauttamies, sinä odotat palkkaasi!
Kyllä, veljeni, minulla on vielä jotakin jäljellä. Kohtaloni ei ole kaikessa vetänyt nenästä minua.
Tien varrella, puun varjossa, istuu kerjäläinen. Ah, hän katsoo kasvoihini arasti toivoen!
Hän luulee, että olen rikas päivän säästöistäni.
Kyllä, veljeni, minulla on vielä jotakin jäljellä. Kohtaloni ei ole kaikessa vetänyt nenästä minua.
Yö pimenee ja katu yksinäistyy.
Tulenkipinät hiiluvat läpi lehtien.
Ken olet sinä, joka seuraat minua hiipivin, hiljaisin askelin?
Ah, tiedän, että toivosi on ryöstää kaikki säästöni. En tahdo tuottaa sinulle mielipahaa.
Sillä minulla on vielä jotakin jäljellä. Kohtaloni ei ole kaikessa vetänyt nenästä minua.