Tulen kotiin keskiyöksi. Käteni ovat tyhjät.
Odotat tuskaisin silmin ovellani, vaiti ja unetonna.
Kuin uupunut lintu lennät povelleni kiihkeässä rakkaudessa.
Oi, oi Jumalani, paljon on vielä jäljellä. Kohtaloni ei ole kaikessa vetänyt nenästä minua.
59
Et mitään loppumatonta hyvää anna, suvaitsevainen ja sumuinen äiti, tomu!
Kulutat voimasi täyttääksesi lastesi suut, mutta ravintosi on niukka.
Ilosi lahja, jonka suot meille, ei ole koskaan täydellinen.
Leikkikalut, joita laitat lapsillesi, ovat hauraita.
Et voi täyttää kaikkia nälkäisiä toiveitamme, mutta miksi sinut sen vuoksi hylkäisin?