Niin minä heitin yön kuluessa ne yksitellen kadulle.
Aamulla tulivat matkamiehet, kokosivat ne maasta ja veivät vieraille maille mukanaan.
4
Voi minua, miksi he rakensivat huoneeni kauppalan katuvieremälle?
He kiinnittävät lastilaivansa minun puitteni läheisyyteen.
He tulevat ja menevät ja vaeltavat kuhun tahtovat.
Istun ja vartioin niitä; aikani kuluu niin. En voi sysätä syrjään niitä, ja niin menevät päiväni.
Öin päivin kaikuvat heidän askeleensa oveni ulkopuolelta.
Turhaan minä huudan: "En tunne teitä."
Eräitä heistä tunnen sormin, toisia sieraimin, valtimoni veri on heidät tuntevinaan, ja toiset heistä ovat tutut minun unelmilleni.