"Eräiden kyyneleet kumpuavat päivänvaloon ja toisten kyyneleet piilevät pimentoon.
"Kaikki he kaipaavat minua, eikä minulla ole aikaa tuumia haudantakaista.
"Olen kaikkien kanssa yhtaikainen, ja mitä merkitsee, että hapseni harmenevat?"
3
Aamulla minä heitin verkkoni mereen.
Vedin esille synkästä syvyydestä kumman kauniita ja kumman muotoisia esineitä — eräät loistivat kuin hymyily, toiset kimallelivat kuin kyyneleet, toiset punertivat kuin morsion poskipäät.
Kun menin kotiin päiväntaakkoineni, istui lemmittyni jouten yrttitarhassa ja poimi rikki kukkien lehtiä.
Pysähdyin hetkiseksi, laskin sitten hänen jalkojensa juureen kaiken saaliini merellisen, ja seisoin äänetönnä.
Hän vilkaisi niihin ja sanoi: "Mitä kummia nuo ovat? En tiedä mihin ne kelpaavat!"
Painoin pääni alas häpeissäni ja ajattelin: "En ole taistellut niiden puolesta, en ole torilta ostanut niitä. Ne eivät ole mitään sopivia lahjoja hänelle."