"Ilta on tullut", sanoi runoilija, "ja minä kuuntelen, sillä joku voi kutsua minua kylästä myöhälläkin.

"Minä valvon, sillä voi tapahtua, että nuoret, eksyneet sydämet tapaavat toisensa ja kaksi kiihtynyttä silmäparia rukoilee säveliä taittamaan heidän hiljaisuutensa ja puhumaan heidän puolestaan.

"Kenpä kutoisi heille intohimoisia lauluja, jos minä istuisin elämän rannalla miettien kuolemaa ja mitä sen takana on?

"Varhaisen ehtoon tähti häviää.

"Hautajaisrovion hehku sammuu vähitellen hiljaisella joella.

"Sakaalit huutavat kuorossa aution talon kartanolta kapean kuunkairan valossa.

"Jos joku vaeltaja, kotinsa jättäen, tulee tänne valvomaan yönsä ja painunein päin kuuntelemaan pimeyden muminaa, kuka kuiskisi hänen korvaansa elämän salaisuuksia, jos minä sulkisin oveni ja koettaisin vapautua kuolevaisen velvollisuuksista?

"Vähäpätöistä on, että hapseni harmenevat.

"Olen iäti niin nuori ja niin vanha kuin nuorin ja vanhin tässä kylässä.

"Eräiden hymyt ovat suloiset ja yksinkertaiset ja toisten silmät tuikkivat veitikkamaisesti.