Hän pölyttää tomun maasta ylvästelyllään, hän liittää kuuluvan äänensä joka sanaan, minkä lausun.
Se on minun oma pieni itseni, herra, se ei osaa hävetä, mutta minä häpeän saapuessani sinun ovellesi hänen seurassaan.
31.
"Virka minulle, vanki, kuka on sitonut sinut?"
"Sen teki mestarini", sanoi vanki, "minä luulin voivani lahjoa kaikki maailmassa voimalla ja rikkaudella. Kokosin omaan aarreaittaani rahan, joka kuului kuninkaalle. Kun uni voitti minut, levähdin vuoteella, joka oli herralleni valmistettu, ja herätessäni tapasin itseni vankina omassa aarreaitassani."
"Virka minulle, vanki, kuka on takonut nämä katkaisemattomat kahleraudat?"
"Minä ne tein", vastasi vanki, "minä ne olen takonut huolellisesti. Minä luulin kahlehtivani maailman voittamattomalla voimallani pidättääkseni häiritsemättä vapauden vain itselleni. Niin taoin yötä päivää kahleita suurilla pajatulilla ja kovilla, julmilla vasaran-iskuilla. Ja kun työ oli tehty, sen kaikki renkaat valmistetut katkeamattomiksi, silloin tapasin itseni niiden syleilystä."
32.
Kaikin keinoin kahlehtivat minua ne, jotka rakastavat minua tässä maailmassa. Toisenlainen on sinun rakkautesi, se on suurempi kuin heidän, sinä vapautat minua.
He eivät tohdi jättää minua yksin, etten heitä unohtaisi. Mutta päivä päivän perästä kuluu, etkä sinä ole nähtävissä.