Että tarvitsen sinua, vain sinua — sitä on minun sydämeni lakkaamatta toistettava. Kaikki toiveeni, jotka minua öin päivin raatelevat, ovat kauttaaltaan turhia ja mitättömiä.
Niinkuin yö kätkee pimeydessään pyrkimyksen valkeuteen, niin kaikuu itsetiedottomuuden syvyyksistä huuto: "Minä tarvitsen sinua, vain sinua!"
39.
Jos minun sydämeni on kova ja kuivettunut, vuodata armon sade minun ylitseni!
Jos lempeys on kadonnut elämästäni, saavu sävelten myrskynä!
Jos työn tohina ja pauhu minut saartaa ja sulkee pois haudan tuolta puolen, tule minun luokseni, Herra hiljaisuuden, tuo rauhasi ja leposi minulle!
Jos kerjurisydämeni piiloutuu soppeen ja sulkeutuu, murra ovi, minun
Kuninkaani, ja samoa sisälle kuninkaallisessa komeudessa!
Jos himo sokaisee minun sieluni harhalla ja tomulla, sinä Pyhä, sinä
Valvovainen, tule salamassa ja ukkosessa!
40.
Jumala pidättää päivästä päivään sadettaan kuivuneelta sydämeltäni. Taivaanranta on hehkuvan paljas, ei ohuintakaan verhoa, ei hennointakaan hattaraa, ei heikointakaan viittausta etäisestä viilentävästä värinästä.