46.
En tiedä, mistä etäisestä ajasta aina lähenet minua kohdataksesi. Ei aurinko eivätkä tähdet voi sinua kätkeä minulta ijäisesti.
Monena aamuna ja iltana kuulin sinun askeleesi, ja sinun airuesi astuivat sydämeeni ja kutsuivat salaa minua.
En tiedä, miksi tänään on niin herkkä minun elämäni ja miksi värähtävän riemun aaltoilu minun sydäntäni koskettaa.
On kuin olisi tullut aika työni lopettaa, ja minä tunnen tuulessa kuin heikon tuoksun sinun suloisesta olemassaolostasi.
47.
Yö on jo melkein ohitse turhine odotuksineen. Pelkään, että hän äkkiä astuu aamulla oveni kynnykselle, kun olen uneeni uuvahtanut. Oi, ystävät, jättäkää tie auki hänelle, oi, älkää estäkö häntä!
Ellei askeleensa kaiku minua herätä, pyydän, älkää yrittäkö minua valveille pudistaa. En tahdo, että minua kutsuu unestani lintujen hälisevä kuoro tai tuulen humina huomenkoiton juhlassa. Antakaa minun nukkua häiritsemättä, vaikka Herrani ilmestyisi äkkiä minun kynnykselleni.
Oi, uneni, kultainen uneni, joka vain varrot hänen kosketustaan haihtuaksesi! Oi, sulkeutuneet silmäni, jotka aukaisette luomenne vain hänen hymynsä valossa, kun hän seisoo edessäni kuin unelma, nouseva nukkumiseni himmeydestä!
Antakaa hänen ilmestyä silmäini eteen valkeuden hahmojen ensimmäisenä! Hänen katseensa antaisi silloin ensimmäisen ilonväreen valveutuvalle sielulleni. Ja sallikaa, että itseeni palajaminen olisi samalla minulle häneen palajaminen.