Tämän pienen ruokohuilun sinä kiidätit yli laaksojen ja kukkuloiden ja puhalsit sen kautta aina uusia säveliä.
Sinun kättesi kuolematon kosketus saattaa pienen sydämeni rajat riemuun raukenemaan ja se synnyttää sanoja, joita ei voi lausua ihmiskieli.
Sinun äärettömät lahjasi otan minä vastaan vain näillä varsin vähäisillä käsilläni. Aikakaudet vierivät, ja sinä vuodatat yhä edelleen, ja aina on tilaa täyttämiselle.
2.
Jos sinä käsket minua laulamaan, on minusta kuin sydämeni tahtoisi haljeta ylpeydestä. Katson kasvoihin sinua, ja silmäni käyvät kyyneliin.
Kaikki, mikä on kovaa ja epäsointuista elämässäni, sulaa silloin suloiseen harmoniaan. Ja minun hartauteni kohottaa siipensä niinkuin lieto lintu, joka lentää järven yli.
Tiedän, että lauluni ilahduttaa sinua. Tiedän, että voin päästä sinun eteesi vain laulajana.
Laulun laajojen siipien palteilla kosketan sinun jalkojasi, joihin en koskaan voisi edes pyrkiä ylettymään.
Laulamisen hurmasta humaltuneena minä unohdan itseni kokonaan ja nimitän ystäväksi sinua, joka olet minun valtiaani.
3.