En tiedä, kuinka laulat, mestarini. Kuuntelen aina äänettömässä kummastuksessa.
Säveltesi valkeus valaisee maailman. Säveltesi elämänhenkäys käy taivaasta taivaaseen. Sävelten pyhä virta särkee tieltään kaikki paatiset padot ja vyöryy edelleen.
Sydämeni ikävöi liittyä laulantaasi ja etsii turhaan ääntä itselleen. Tahtoisin puhua, mutta puheeni ei soinnu yhteen laulun kanssa, siksi huudan pettyneenä. Olet vanginnut sieluni laulusi määrättömillä silmukoilla, oi mestarini!
4.
Sinä elämäni elämä! Olen aina koettava pitää ruumiini puhtaudessa, tietäen, että elävä henkäyksesi lepää jäsenilläni.
Olen aina koettava pitää valheen kaukana ajatuksistani, tietäen, että sinä olet totuus, joka olet sytyttänyt järjen valon sielussani.
Olen aina koettava karkoittaa kaiken pahan ja halvan sydämestäni ja pitää rakkauteni kukoistuksessa, tietäen, että sinä vallitset sydämeni kaikkeinpyhimmässä.
Ja on oleva aina minun pyrkimykseni sinua kaikissa minun teoissani todistaa, tietäen, että saan tarmon toimia sinun voimastasi.
5.
Pyydän tuokion kärsivällisyyttä saadakseni istua sinun vierelläsi.
Työn, jota teen, olen myöhemmin lopettava.