Ei lepoa eikä rauhaa saa sydämeni täällä kasvojesi katsonnasta, ja minun työni tuntuu rajattomalta vaivalta rannattomalla vaivan ulapalla.
Tänään tuli kesä suristen ja suhisten ikkunaani. Ja mehiläiset lauloivat kukkivan lehden pihoilla lemmenlaulujaan.
Nyt on aika istua hiljaa kasvoista kasvoihin sinun kanssasi ja laulaa sinulle elämän omistusta tällä vaikenevalla, yli tulvehtivalla lomahetkellä.
6.
Poimi tämä pieni kukkanen ja ota se äläkä viivyttele, minä pelkään sen kuihtuvan ja tomuksi raukenevan.
Se ei ole saapa sijaa sinun kiehkurassasi, mutta kunnioita sitä kätesi tuskanpuristuksella ja poimi se pois! Pelkään, että päivä on päättyvä ennen kuin huomaankaan ja loppuva aika uhraamisen.
Vaikka sen väri ei ole syvä eikä sen tuoksu väkevä, käytä tämä kukkanen palvelukseesi ja poimi se niin kauan kuin aika on.
7.
Lauluni on luopunut koruistaan. Se ei upeile puvuin eikä somistimin. Koristeet voisivat häiritä yhteyttämme, ne muodostuisivat muuriksi meidän välillemme. Sinun kuiskauksesi voisi hukkua sanahelinään.
Runoilijaylpeyteni kuolee häpeään sinun kasvojesi edessä. Olen istunut jalkojesi juureen, oi mestari-runoilija! Salli minun tehdä elämäni vilpittömäksi ja yksinkertaiseksi kuin huilu, jonka sinä täytät sävelillä!