8.
Lapsi, joka on puettu ruhtinaalliseen vaatteukseen ja kantaa jalokiviä kaulassaan, kadottaa kaiken leikki-ilonsa, sillä hänen pukunsa vaivaa häntä joka askeleella.
Pelosta, että se voisi revetä tai tomuun tahrautua, hän pysyttelee kaukana maailmasta eikä tohdi tuskin liikkuakaan.
Äiti, sinun pakkokoreutesi ei ole mikään etu, jos se sulkee meidät pois maan terveellisestä tomusta, jos se riistää meiltä oikeuden astua suuren, yhteisen, inhimillisen elämän turulle.
9.
Houkka, joka koetat kantaa itseäsi omilla hartioillasi! Kerjäläinen, joka tulet omille ovillesi kerjäämään!
Laske taakkasi hänen käsiinsä, joka kaikki kantaa, äläkä katso taaksesi murhemielin!
Himosi sammuttaa heti lampun valon, jota sen henkäys koskettaa. Se on epäpyhä — älä ota vastaan sen saastaisista käsistä mitään antimia. Ota vain, mitä pyhä rakkaus sinulle tarjoaa!
10.
Tässä on sinun astinlautasi, siellä lepäävät sinun jalkasi, missä elävät köyhimmät ja kurjimmat ja kadotetut.