Ei yhtään äänekästä, hälisevää sanaa minulta, — niin on mestarini tahto. Puhun vastedes vain kuiskaten. Sydämeni kieli on kuuluva laulun hyminässä.
Ihmiset kiiruhtavat kuninkaan turulle. Kaikki myöjät ja ostajat ovat siellä. Mutta minä sain outo-aikaisen loman keskellä päivää työn touhinassa.
Kukkikoot siis tarhani kukkaset, vaikka ei heidän aikansa olekaan! Ja alkakoon ahkeran surinansa keskipäivän kimalainen!
Kovin monta hetkeä kulutin hyvän ja pahan kamppaelussa, mutta nyt tahtoo tyhjien päivieni leikkitoveri suosiollisesti vetää puoleensa sydämeni. Enkä tiedä, mistä tämä äkillinen kutsu, mihin hyödyttömään tarkoitukseen.
90.
Mitä tahdot tarjota kuolemalle sinä päivänä, jolloin hän on ovellesi kolkuttava?
Tahdon asettaa vieraani eteen elämäni täyden astian, — en ole laskeva häntä luotani tyhjin käsin!
Koko syksyni, kaikkien kesä-öitteni suloisen säiliön, koko toimeliaan elämäni sadon ja tulokset olen levittävä hänen eteensä päivieni päättyessä, kun kuolema ovelleni kolkuttaa.
91.
Oi, sinä elämän viimeinen täyttymys, kuolema, minun kuolemani, tule ja kuiskaa kutsusi minulle!