Minä tulin vaunuilla valon ensimmäisessä välähdyksessä ja jatkoin matkaani halki maailman erämaan ja jätin jälkeni moneen tähteen ja kiertotähteen.

Se tie on pisin, joka johtaa lähimmä itseäsi, ja se harjoitus on vaikein, jolla yksinkertaisin sävel saavutetaan.

Jokaiselle etäisimmälle ovelle täytyy vaeltajan kolkuttaa, siksi kuin hän saapuu omalleen, ja kaikkien ulkopuolisten maailmoiden läpi täytyy taivaltaa tullakseen vihdoin sisimpään pyhäkköön.

Ja minun katseeni liitelivät ja lentelivät laajalle, ennen kuin minä suljin silmäni ja sanoin: "Täällä sinä olet!"

Kysymys ja huuto: "Oi missä?" sulaa tuhansiin kyynelvirtoihin ja hukuttaa maailman tuohon tulvehtivaan vakuutukseen: "Minä olen!"

13.

Laulu, jota tulin laulamaan, jää tähän päivään saakka laulamattomaksi.

Minä käytin päiväni virittääkseni ja uudesta-virittääkseni soitintani.

En saanut siitä poljentoa, sanat eivät oikein sattuneet, vain toivomisen tuska on sydämessäni.

Kukka ei ole auennut, vain tuuli ohitse humisee.