En ole nähnyt hänen kasvojaan, en kuullut hänen ääntään, vain hänen hiljaisen askeleensa olen kuullut kadulla taloni edessä.

Pitkä päivä meni siihen, että koetin valmistaa hänelle istuinta permannolle. Mutta lamppu ei ole vielä sytytetty, enkä minä voi pyytää häntä huoneeseeni.

Elän toivossa saada tavata häntä, mutta vielä ei ole hetki tapaamisen.

14.

Minun toiveeni ovat monet, minun huutoni anelee armahdusta. Mutta sinä olet minut yhäti pelastanut tuolla jäykällä epäämiselläsi. Tuolla tuimalla armollasi olet sinä läpitunkenut elämäni.

Päivästä päivään teet minut suurten, yksinkertaisten armolahjojesi arvoiseksi, jotka minulle annoit pyytämättä — taivaan valon, ruumiin, elämän ja hengen — ja pelastat minut liiallisista toivomuksista.

On aikoja, jolloin viivyttelen ja vitkastelen, ja toisia aikoja, jolloin herään ja riennän päämäärääni etsimään. Mutta julmana kätkeydyt sinä minun edestäni.

Päivästä päivään teet, minulta aina kieltäen itsesi, minut arvoiseksi sinua täysin vastaanottamaan ja pelastat minut heikkojen, epävarmojen toiveiden vaarasta.

15.

Tässä olen sinulle lauluja laulaakseni. Minun paikkani on sinun salisi sopessa.